The Project Gutenberg eBook of Kandaules, by Jalmari Hahl

Kandaules, Lyydian kuningas.
Arsinoë.
Gyges, sotajoukon ylipäällikkö.
Syphax, kuvanveistäjä.
Trasyllos, kuninkaan henkivartija.
Farnakes, Auringonjumalan ylipappi, tietäjä.
Mandane.
Filebos, ylieunukki.
Ksenios, kansan luottamusmies.
Arkelaos, airut.
Sebas, soturi.
Simmias, kerjäläinen.
Anteros, Lyydialainen.
Tryfera | orjattaria.
Euria |
Nitokris, Arsinoën ystävätär.
Arkidike, Onnenjumalattaren ylipapitar.
Papittaria, Arsinoën seuranaisia, eunukkeja, kansaa, sotureita.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Onnenjumalattaren, Tyykeen, temppelin esikartano. Vasemmalla jumalattaren temppeli, valkeamarmorinen, kreikkalaistyylinen pylväspääty. Koko päädyn levyiset korkeat portaat johtavat ylös pylväiden juuritasolle. Temppelipäädyn taemmasta kulmasta kulkee näyttämön poikki matala valkomarmorinen aitaus, jonka keskellä on leveä aukko.

Oikealla sypressi-lehto ja sen siimeksessä, puoleksi näyttämön etualalla, Auringonjumalan, Sansonin, tulialttari. Oikealla taustalla pilarikäytävä ja sen edessä kullasta ja norsunluusta tehty Herakleen kuvapatsas. Kaukaisimmassa taustassa väikkyy sininen Aigean meri valkeine mataline rantamuureineen.

Väliverhon auetessa näyttämö on tyhjä. Onnenjumalattaren temppelistä kuuluu jouhisoittimien säestämää laulua: Papittaret rukoilevat paraikaa temppelissä jumalatarta.

    Kääntäen kasvomme ikisulos puoleen
    Nöyrinä anomme huojennusta huoleen,
       Tyykee, Jumalattaremme!

    Entehet suopeat kansallesi näytä.
    Mielemme kirkkailla toivehilla täytä.
       Onnen Jakajattaremme!

    Aukaise lapsi lles antimies aumat,
    Karkoita kauaksi vihollisen laumat,
       Ainoo Auttajattaremme!

Laulun loppupuolella Farnakes astuu hitaasti esiin taustalta, kantaen toisessa kädessään uhrikannua, toisessa isoa pergamenttikääröä. Hän asettaa kannun alttarin eteen, kaataa alttarimaljaan Öljyä, sytyttää sen palamaan, ojentaa molemmat kätensä taivasta kohti ja rukoilee:

Sanson, ylevä Auringonjumala, jonka valkeanhohtava nelivaljakko päivisin kiertää taivaankantta ja iltaisin uppoaa levolle äärettömän meren vilpoiseen syliin, ollos ylistetty, Sinä kaikkein korkein! Ollos kiitetty verrattomista lahjoistasi, päivän valosta, totuuden kaihosta. Suo meille kuolevaisille väike kaukonäköisyyttäsi, ettemme sokeina hapuilisi ja syöksisi toisia ja itseämme turmioon.

Tässä maassa viritetään ylistyslauluja vieraille jumalille. Älä silti pahastu tälle maalle, äläkä hylkää niitä, jotka Sinua palvelevat.

Julmana vihollinen uhkaa synnyinmaata. Hävittäen ja polttaen hän lähestyy tätä kaupunkia. Meidän asiamme on oikea, me emme hyökkää toisten kansojen kimppuun. Tee siis loppu vihollisen hävitysretkestä! Suo voitto lyydialaisille aseille!

Arkelaos pysähtyy temppelin esikartanon aukolle ja huomaa Farnakeen. Onko kuningas Tyykeen temppelissä?

Farnakes. Hän ei vielä ole siellä, mutta papittaret kuuluvat odottavan häntä sinne.

Arkelaos. Meidän joukkomme näyttävät vetäytyvän kaupungin muurien suojaan. Asemamme on arveluttava. Riennän kuninkaalle viemään tämän sanoman.

Mandane etenee hitaasti, polvistuu Auringonjumalan alttarin eteen ja nostaa molemmat kätensä taivasta kohti. Lankean eteesi tomuun, Sinä kaikkein korkein, anoen armoasi ja suojelustasi. (Nousten, Farnakeelle.) Uhriliekkisi leimuaa jo ilmoille, tietäjä. Ehditkö tukea minua viisailla neuvoillasi?

Mandane. Sieluani polttaa riuduttava kuume. Se ei suo minulle rauhaa päivällä, ei unta yöllä. Sano, tietäjä, miten tämän kuumeen sammutan.

Farnakes. Ylläpidät povessasi hivuttavaa kostonliekkiä, Mandane. Mutta kuinka rajulla intohimolla ravinnetkaan tätä katkerasti kärventävää tulta, ei sen polton tuho kuitenkaan ylety niin korkealle kuin pyyteesi tähtäävät.

Mandane. Neuvo siis sinä, miten arvokkaita uhriantimia minun tulee tarjota Sansonille, kuinka uutteraa rukouksen hartautta omistaa hänelle, jotta hän auttaisi minua pyyteitäni toteuttamaan.

Farnakes. Auringonjumala ei tunne inhimillistä kostoa, eikä sitä hyväksy. Antamastaan päivänvalon lahjasta hän vaatii, että ihmiset kulkevat valon polkuja. Mutta jos he poikkeavat pimeille teille, kieltää hän heiltä suojeluksensa.

Trasyllos. Kuningas Kandaules lähestyy temppelin esikartanoa. (Huomaa Mandanen.) Poistu täältä. Ei kukaan täällä saa häiritä hallitsijamme hartautta. (Viittaa kädellään aitauksen aukkoa kohti.)

(Mandane vetäytyy aitauksen taakse, mutta pysähtyy syrjään kuningasta odottamaan).

(Trasyllos asettuu aitauksen aukolle ja kääntää kasvonsa sypressilehtoon päin).

Kandaules yllään kultapäärmyinen purppura-viitta ja otsalla kultavanne, astuu hitaasti ja miettiväisen näköisenä esiin sypressi-lehdosta.

Farnakes tervehtii häntä melkein kuin vertaistaan, ainoastaan vähän kumartaen ja oikeaa kättään ojentaen. Tervehdin sinua, kuningas Kandaules!

Farnakes. Enteet antoivat aihetta epäilykseen, mutta uhriliekki syttyi heti, leimuten kirkkaana ja lupaavana ilmoille. Tämä tietää, että Auringonjumala tosin on suopea tälle maalle, mutta että hän oudoksuu vierasten jumalien palvelemista. Ota siis varteen tämä vihje, kuningas Kandaules, ja lakkaa palvelemasta Onnenjumalatarta, joka on vieras Lyydiassa.

Kandaules. Onnenjumalatar ei enää ole vieras tässä maassa. Jumalesi-isäni Herakles on selvien merkkien muodossa hyväksynyt hänen valtansa.

Farnakes. Ylin jumalamme on kuitenkin Sanson. Korkeinta on se, mitä hän jakelee: valo ja totuus.

Kandaules. Valo on kieltämättä arvokas lahja. Mutta totuus, täysin alaston totuus paljastaisi kenties niin paljon tyhjyyttä ja rumuutta, että siitä menehtyisimme. Minulle on ylintä kauneus ja sen ihailu. Tyykee, Onnenjumalatar on sentähden minun korkein jumaluuteni.

Farnakes. Pelkään, ettei hän anna sinulle oikeita ohjeita. Onko hän neuvonut sinua lähtemään sotajoukkoasi johtamaan ja läsnäolollasi innostuttamaan kansaasi taistelussa vihollista vastaan?

Kandaules. Myysialaisia, jotka halvan saaliinhimon vuoksi salakavalasti ovat hyökänneet maahan, en pidä sen arvoisina, että pukisin ylleni sota-asun. Luotan täydesti Gygeeseen. Tämä oikea käteni heitä kurittakoon.

Kandaules. Korkeat muurit suojaavat meitä, ja Sardeesta saamme tarvittaessa apujoukkoja, jotka pian tekevät lopun heidän piiritysinnostaan.

Farnakes. Asemamme on vakavampi kuin mitä näyt luulevan, kuningas Kandaules. Lisäksi liikkuu kansassa huhuja ja napinaa.

Farnakes. Kuiskaillaan, että kuningas naisen vuoksi on vajonnut epäsankarilliseen haaveiluun ja toimettomuuteen. Viisasta olisi haihduttaa tällaiset huhut.

Kandaules kuninkaallisen itsetietoisena. Kysyin enteitäsi, en neuvojasi, Farnakes.

Farnakes luo valkean vaippansa helman olalleen ja käärii auki pergamenttinsa, johon syventyy.

Kandaules kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos, mene temppeliin ja kysy ylipapittarelta, onko kyyhkys-enne jo loppuun suoritettu.

(Samassa, kun hän alkaa poistua aitauksen aukolta, hyökkää Mandane esiin ja heittäytyy alas kuninkaan jalkojen juureen).

Kandaules närkästynyt väre äänessä. Trasyllos! Miksi laiminlöit käskyni? Temppelin esikartanossa ei kuningasta saa häiritä.

Trasyllos heittäytyy polvilleen kuninkaan eteen. Minä olen huono palvelija. Rankaise minua, ylevä valtijas. Sinä olet pelastanut henkeni sotaretkellä. Sinulla on oikeus riistää se minulta, kelvottomalta. Mutta älä usko hairahdustani tahalliseksi. Karkoitin äsken tämän naisen, mutta minun olisi pitänyt vartioida valppaammin ja estää hänen paluunsa.

Kandaules leppyen. Tunnen uskollisuutesi, Trasyllos. Rauhoitu. Sinulla on kuninkaasi täysi suosio.

Mandane yhä ollen maassa kuninkaan edessä. Miksi kiellät minulta pääsyn linnaasi, Kandaules?

Kandaules. Sen tiedät. Poistu siis ja anna kuninkaasi häiriintymättä astua jumalattaren temppeliin.

Mandane tulkiten edukseen kuninkaan leppyisämpää äänensävyä. Hiukan entistä suopeuttasi, Kandaules.

Mandane. Sinä tuomitset minua väärin. Sinä et tunne elämäni kärsimystä, sinä et tiedä, kuinka sinun kuninkaallista ylevyyttäsi ja miehekästä kauneuttasi jumaloin.

Kandaules. Turhaan sinä koetat minua hellyttää. Menneisyys on kuollut. Minä tunnen sinut, ruhtinatar Mandane.

Mandane yhä ollen polvillaan. Sinä et minua tunne, sinä et tiedä, kuinka kovasti elämä on minua koetellut. Sinä et tunne päivieni raskasta taakkaa, unettomien öideni kuumia kyyneliä.

Kandaules heltyen. Minä en niitä ehkä tunne. Mutta varmasti tiedän ainakin, etten minä voi sinua auttaa, Mandane.

Mandane ollen polvillaan, tarttuu kuninkaan purpura-vaippaan ja suutelee sitä intohimoisesti. Minä rukoilen sääliä ja armoa, kuningas Kandaules.

Kandaules. Nouse, ruhtinatar Mandane. Kuningastasi kutsuvat tärkeät toimet. Riittää jo turhaa puhetta. Minä kiellän sinua vastedes tunkeutumasta tielleni. Jos olet viisas, tiedät tästälähin, mitä sinulta vaatii kuninkaasi.

Mandane pysyy vaistomaisesti vielä hetken polvistuneena ja näyttää hieman epäröivän, tehdäkkö viimeinen yritys. Nousee sitten hitaasti, huomatessaan Kandauleen kärsimättömän kädenliikkeen Ja poistuu aitauksen aukosta kääntyen vasemmalle. Ennenkuin katoaa temppelin kulman taakse hän pysähtyy, katsoo Kandauleeseen, ojentaa ryhtinsä ja tekee uhkaavan liikkeen.

Trasyllos. Ylipapitar Arkidike asettui kaikkeinpyhimmän esiripun eteen. Hänelle tuotiin valkoinen, purppura-jalkainen kyyhky. Muiden papittarien rukoillessa pääalttarilla, Arkidike päästi kyyhkyn lentoon. Se epäröi ensin, minne suunnata lentonsa, mutta kohosi sitten varmasti ylös ja istahti seinän ulkonevalle yläreunalle. Mutta marmorireuna oli sileä ja linnun hennot jalat eivät siinä pysyneet, se liukui pois ja lepatteli hetken aikaa neuvottomana ilmassa, kunnes löysi varmemman paikan, mihin istahti.

Syphax tulee temppelistä ja tervehtii kuningasta portaita alas astuessaan. Olen asettanut Onnenjumalattaren kuvapatsaan määräpaikkaan kaikkeinpyhimmässä ja sieltä poistanut muut veistokuvat, kuten halusit, valtijas.

Kandaules. Tämä mestariteoksesi ei siedä läheisyydessään muita taideteoksia. Sen täytyy saada yksin hallita kaikkeinpyhimmässä, samoin kuin Tyykee vallitsee minun henkeäni. Tuntuu joka kerta tuon kuvan nähdessäni kuin huomaisin siinä yhä uutta kauneutta. Tuntuu siltä kuin ruusunpunaiselta marmorialustalta kohoava jumalattaren vartalo joka kerta saisi enemmän eloisuutta. Hohtavan valkoinen marmori näyttää värähtelevän kuin elävän naisen iho, noiden jumalaisten jäsenten sulo panee ehdottomasti polvistumaan, ja jumalattaren silmät lumoavat kahta kiehtovammin vaaleassa värittömyydessään.

Syphax. Suurin ylpeyteni on, että teokseni sinua miellyttää. Mutta suo minun nyt lähteä tyyssijaani kauas meren rannalle, missä marmorilohkareet, kulta ja norsunluu odottavat alttiina uusille aatteilleni.

Kandaules. Sitä en vielä voi sallia. Sinulla on täällä vielä paljon tehtävää.

Syphax. Luottamuksesi on minulle rakas. Mutta unhoitat, että on toisiakin taiteilijoita valtakunnassasi.

Kandaules. Kun näen jotain kaunista, olet sinä ainoa, joka täysin arvokkaasti kykenet sen ikuistamaan. Sinä olet siirtänyt tähän maahan helleniläisen taidehengen. Sinun tulee opettaa yhä useammille kauneuden kaipuuta.

Syphax. Kuka sen voisi paremmin ja hartaammin tehdä, kuin sinä, jonka silmä kauneutta kaikkialta etsii ja löytää.

Kandaules. Miksi en sitä etsisi, kun rumuus minulle on kärsimystä. Mutta minä tarvitsen ikuistajia, ja sinä olet valtakuntani suurin taiteilija. Muista, että Arsinoën uusi palatsi, jota paraikaa rakennetaan, kaipaa kaunistajaa.

Syphax. Tahtosi täytän, mutta sen teen epäröimisen ja pelon tuntein. Maine on kertonut, itse olet kertonut, että tuon naisen muodossa olet löytänyt ylimmän uneksimasi kauneuden.

Kandaules. Se huhu ei ole väärä. Luonto on muovaillessaan Arsinoën edennyt kykynsä rajoille, jopa tuntuu tahtoneen murtaa rajansakin. Niin täydellisesti se luodessaan hänen säteilevän olentonsa on vapautunut kaikesta hapuilemisesta, että tästä sen esiinloihtimasta mestariteoksesta loistaa täydellisyyden kirkkaus. Harvinaisena taideteoksena ihailinkin alussa Arsinoëta, ennenkuin koko olentoni täyttävä, maailmaa unhoittava rakkaus häneen minussa heräsi.

Syphax on haltioituneena katsellut kuningasta hänen lausuessaan viime sanansa. Ja tämän ihanuuden ilmestyksen on sinulle lähettänyt jumalien joukkoon kohoitettu kanta-isäsi Herakles.

Arkidike ylipapitar, ilmestyy temppelin ovelle ja tervehtii kuningasta. Kaikki on valmista uhrirukoustasi varten, kuningas. Papittaret ovat koristaneet pääalttarin ja odottavat sen portailla. Puhtaat uhriantimet ovat varatut kultamaljoihin. Suvaitsetko käydä sisälle temppeliin, valtijas?

(Syphax siirtyy miettiväisenä taustalle, katselee hetken muovailemaansa Herakles-patsasta, ikäänkuin arvostellen sen taiteellisuutta, menee pylväskäytävän kulmaukseen, katselee hetken merta, kuin hakien jotain, ja poistuu oikealle pylväskäytävän kautta).

(Vasemmalta tulee varovasti esiin aitauksen taakse Ksenios, Simmias ja kansaa. Takimmaisena näkee vilahdukselta Mandanen, joka pelokkaana, mutta urkkien pilkistelee toisten takaa).

Ksenios Farnakeelle, joka herää pergamenttinsa tutkimisesta. Kulkeeko kuningas pian tästä? (Aikoo sisälle temppelin esikartanoon.)

Trasyllos astuu pari askelta alas portaita, paljastaa miekkansa, jonka ojentaa Kseniosta vastaan. Seis mies! Kuningas rukoilee paraikaa temppelissä. Esikartanoon on kielletty astumasta.

Farnakes kaataa alttarimaljaan uutta öljyä ja lähestyy aitausta. Mitä tahdotte kuninkaasta?

Ksenios. Kansa pyytää minun kauttani saada vedota kuninkaan jalomielisyyteen.

Ksenios. Meitä ei ole päästetty neuvosmiesten puheille. Vielä vaikeampaa on päästä itse kuninkaan luo. Sanotaan kuitenkin, että hän on lempeä, kun vaan saa asiansa hänen kuuluviinsa.

Ksenios. Rupea siis sinä välittäjäksemme. Sinun sanasi painaa paljon kuninkaan edessä.

Farnakes. Kuninkaalla on oma päänsä. Mutta koettaa ainakin tahdon. Mikä on asianne?

Ksenios. Viime hirmumyrsky, joka riehui kolme päivää, tuotti sanomatonta kurjuutta näille rannikkoseuduille. Monet perheet ovat isättömiä, turvattomia. Meri on niellyt työntekijät tai työn välikappaleet. Köyhyys ja nälkä vallitsee. Kandaules on Itämaiden rikkain hallitsija. Ehkä hän ei kiellä apuaan, jos tuntee hädän suuruuden.

Farnakes. Verivihollisemme myysialaiset lähestyvät kaupunkia. Piiritys voi käydä pitkälliseksi.

(Kaukaa alkaa kuulua kumeata melua ja torventoitotuksia, kaikki pysähtyvät pahaa aavistaen kuuntelemaan).

Simmias kumarainen, repaleiseen harmaaseen mekkoon puettu vanhanpuoleinen mies, lystikäs esiintymisessään, menee Ksenioksen luo ja sanoo hänelle puoliääneen: Älä päästä käsistäsi tätä hyvää tilaisuutta. Älä hellitä, Ksenios, älä hellitä.

Farnakes. Jo kuuluu taistelun häly, se kasvaa, se lähenee. Tietääkö se pitkällistä sotaa? Kuningas tarvitsee silloin aarteensa palkkasoturien värväämiseen ja muihin sotakuluihin.

Ksenios. Hädänalaisten täytyy piirityksestä huolimatta elää. Etkö siis aio heitä auttaa?

Arkelaos jo kaukaa kuuluu hänen huutonsa. Ensin kuninkaalle. Sitten muille. (Tulee esiin.) Kuningas! Kuningas! Onko kuningas linnassa vai temppelissä?

Arkelaos. Olen Gygeen lähetti. Hän käski minun nimenomaan viedä sanoman ensin kuninkaalle.

Trasyllos on tällävälin pistäytynyt temppelissä ja palaa sieltä. Kuningas Kandaules on päättänyt pyhän toimituksensa ja palaa temppelin esikartanoon.

(Hetken jännittynyt vaitiolo. Kandaules ilmestyy temppelin portaille.
Syphax tullen oikealta, asettuu lähelle temppelin portaita).

Arkelaos tervehtien kuningasta sotilaallisesti. Ylipäällikkösi Gyges lähettää sinulle, kuningas Kandaules, ilosanoman. Sotajoukkosi on voittanut.

Kandaules. Aavistukseni ja toivoni on toteutunut. Onnenjumalatar Tyykee, valtakuntien suojelija ja ylläpitäjä, on suonut voiton lyydialaisille aseille. En turhaan ole tätä lempeätä jumalatarta ennen kaikkia muita palvellut.

Farnakes. väistyen alttarin ääreen, puoliääneen, kuin itsekseen. Sinua, Sanson, kirkasta ylijumalaa, minä voitosta ylistän.

Kandaules lähestyy Syphaxia ja Trasyllosta. Olen onnellinen, että tänä suurena hetkenä ensin teille saan ilmaista iloani, te kalleimmat ystäväni.

Kandaules. Te olette kenties ihmetelleet toimettomuuttani, levollisuuttani näinä uhkaavina aikoina.

Trasyllos. Tunnemme kuninkaamme rauhaa rakastavan mielen, mutta olemme myös tarpeeksi kokeneet hänen henkensä sankarillisuutta koetuksen hetkellä.

Kandaules. Järkähtämätön uskoni Onnenjumalattaren suosioon on tätä mielentyyneyttäni tukenut, ja lisäksi selvä oraakkelivastaus. Te näette, lyydialaiset, tämän sormuksen ja siinä säteilevän jalokiven.

Kandaules ojentaa vasenta käsivarttaan ja näyttää sen keskisormessa olevaa komeaa sormusta, joka kultavitjoilla on kiinnitetty rannerenkaaseen. Kun valtaistuimelle noustessani lähetin tiedustelijat Delfoin oraakkelilta pyytämään ennelausetta hallitukseni johto-ohjeeksi, palasivat tiedustelijat tuoden tämän oraakkelilauseen:

Kandaules. Vuosikausien kuluessa sitä harmaaseen muinaisaikaan koetettiin noutaa esille syvän kuilun pohjasta, missä se loisti kuin tähti. Mutta moni rohkea yrittäjä menetti henkensä. Viimein Zeun kotka toi sen ylös nokassaan. Se joutui esi-isieni, Lyydian kuningasten haltuun. Kuninkaanne taikasuojelija on hänen hallussaan, ja se tietää valtakunnan horjumatonta turvallisuutta.

(Voitokas riemumarssi alkaa kuulua ja lähetä. Kandaules kääntyy airueen puoleen).

Mutta kerro, miten sotaonni näin äkkiä muuttui, kun pitkällinen piiritys jo uhkasi kaupunkia?

Arkelaos. Kaikki näytti jo menetetyltä, meidän joukkomme pakenivat sekaisin hurjan pelon valtaamina kaupungin muurien turviin, minne vihollinen ajoi heitä takaa. Silloin Gyges äkkiä kokosi joukkonsa viimeiseen epätoivoiseen puolustukseen. Ja äkkiä karkasivat vuoristoon piiloitetut joukot vihollisen selkään. Vihollinen lyötiin perinpohjin. Sadottain myysialaisia ajettiin meren aaltoihin, missä saivat surkean surmansa. (Soitto kuuluu lähempänä.) Tämän kaiken Gyges itse paremmin osaa kertoa. Hän lähestyy jo joukkojensa etunenässä.

Kandaules. Tämä on suuri ilon päivä. Jumalattarelle kerkein ylistys voitostamme, mutta häntä lähinnä maamme pelastajalle ja sankarille, Gygeelle. Minä tahdon valmistaa hänelle kunnianosoituksen, joka ei vielä ole tullut yhdenkään lyydialaisen miehen osaksi. Syphax, riennä Arsinoën linnaan ja käske vartijoiden saattaa perille tämä sana: hän pukeutukoon purppura-vaippaan ja tuokoon voitonseppeleen mukanansa.

Simmias voimatta hillitä innostustaan. Iloitkaa, te lyydialaiset, teille tulee valkenemaan ihanuuden aurinko, jonka rinnalla loistokas päiväntähti himmenee.

Trasyllos lähestyy Simmiasta nuhdellen. Mikä hurja rohkeus sinut valtaa, mies, kun noin varomattomasti päästät tunteesi ilmoille kuninkaasi läsnäollessa?

Simmias veitikkamaisesti. Jos kuninkaani tänä riemunhetkenä kieltää halvinta alamaisistaan iloansa ilmaisemasta, vaikenen ja olen valmis rikokseni hyvittämään.

Simmias heittäytyy koomillisen suuremmoisesti kuninkaan jalkojen juureen. Simmias olen nimeltäni.

Kandaules. Se ei kuitenkaan nälkäistä vatsaasi täytä eikä ryysyistä mekkoasi paikkaa. Trasyllos, tuo mies huvittaa minua. Annettakoon hänelle uusi mekko ja riittävästi leipää hyvän tuulen tueksi.

Simmias ollen suunniltaan ilosta, suutelee maata kuninkaan jalkojen edessä. Kuninkaani jalomielisyys todistaa hyvän tuuleni tuottavaisuutta.

(Voittomarssi soi nyt jo vallan lähellä. Kaikki pysähtyvät sitä kuuntelemaan).

Arkelaos joka on seisonut tähystelemässä aitauksen takana. Tuossa saapuu Gyges!

(Marssi taukoaa. Kuuluu näyttämön takaa huutoja: Eläköön sankarimme Gyges! Eläköön vapauttajamme Gyges! Eläköön! Eläköön! Läsnäoleva kansa yhtyy vähitellen näihin huutoihin).

Kandaules astuu Onnenjumalattaren temppelin portaille ja odottaa majesteettisena.

(Gyges ilmestyy kunniajoukon saattamana aitauksen aukolle, istuen valkoisen orhin selässä. [Saattaa, riippuen näyttämö-oloista, esiintyä jalankin.] Keikahtaa alas orhin selästä. Hevonen talutetaan pois).

Gyges astuu temppelin portaiden juurelle, paljastaa miekkansa ja laskee sen kuninkaan eteen alas. Kuningas Kandaules, lasken jalkojesi juureen miekkani, joka on kurittanut kavalia vihamiehiämme ja juonut heidän vertansa. Sotajoukollasi ja minulla on ollut onni voittaa heidät ja vapauttaa kallis synnyinmaa.

Kandaules. Kanna tätä miekkaasi vielä tämä päivä suuren tekosi ja kunniasi merkiksi. Mutta ripusta huomisaamuna tämä maineen merkitsemä aseesi Onnenjumalattaren temppeliin tunnustukseksi hänen suomastaan voitosta ja kehoittavaksi esikuvaksi tuleville polville. "Gygeen voittamaton miekka" on tuleva ihmetarujen esineeksi jälkeiäisillemme sukukunnasta sukukuntaan.

Gyges. Suurin kunniani on edelleenkin oleva se, että saan uskaltaa henkeni hallitsijani ja maani edestä. Sitä lähinnä suurimpana kunnianani pidän, että olen taistellut noiden nuorten urhojen kanssa, joista moni on saavuttanut ihanan sankarikuoleman taistotantereella.

Gyges ja soturit paljastavat hetkeksi päänsä ja seisovat kotvan äänettöminä ja hartaina.

Kandaules, joka hänkin on ollut hetken vaipuneena äänettömään mietiskelyyn. Miten sait pakenevat joukot jälleen kootuiksi, Gyges?

Gyges. Pakomme oli ainoastaan näennäinen. Se oli ansa, johon houkuttelin vihollisen, hänet perinpohjin tuhotakseni.

Kandaules. Johtotaitoosi olen aina luottanut. Siitä olet tänään antanut uuden loistavan todisteen.

Simmias. Suuri on Gyges, hetken taitava herra, tilaisuuden tarmokas taivuttaja!

Syphax Kandaulelle. Ruhtinatar Arsinoë on saanut sanasi ja lähestyy paraikaa tätä paikkaa.

Gyges ihmetellen, puoleksi itsekseen. Arsinoë! (Kuninkaalle): Harvinaisen ilon ja kunnian tuotat meille, kuningas Kandaules.

(Mandane on äärettömän levottomuuden valloissa ja lähestyy aitausta, hengästyneenä tuijoittaen sypressi-lehtoa kohti. Kuningas ei häntä huomaa.)

(Farnakes kuullessaan mainittavan Arsinoëta, ojennaikse jäykän ryhtiseksi ja poistuu alttarin äärestä aitauksen luo, missä ristii käsivartensa rinnalleen ja jää seisomaan lähelle Mandanea.)

(Kaikki ovat jännittyneen odotuksen kietomina. Kuuluu joku hiljainen huokaus. Joka silmä tähystelee sypressi-lehtoon päin.)

(Arsinoë muuten egyptittären tavoin puettuna, mutta hartioillaan lyydialainen purppura-vaippa, jonka pitkää laahusta kantavat Tryfera ja Euria. Arsinoëlla on kasvojen edessä harso, joka täydelleen estää eroittamasta niiden piirteitä. Häntä seuraa lähinnä Filebos ja toinen eunukki, sitten Nitokris, joka kultatarjottimella kantaa pientä laakeriseppelettä. Kulkueen päässä astuu joukko valkoisiin puettuja seuranaisia. Arsinoë kumartaa syvään ja tervehtii itämaalaiseen tapaan oikeata kättään ojentaen. Nitokris ja seuranaiset lankeavat kuningasta tervehtiessään alas maahan. Kaikissa läsnäolijoissa, paitsi kuninkaassa, ilmenee suuri pettymys siitä, että Arsinoën kasvot ovat verhotut.)

Kandaules. Lyydialaiset, Te olette kuulleet puhuttavan Itämaiden ihanimmasta naisesta, Egyptin kansan ihmeellisestä silmien lumosta; ruhtinatar Arsinoësta. Siitä hetkestä, kun hänet ensi kerran näin, hän on ollut sydämeni kuningatar. Olen vaan odottanut tilaisuutta antaakseni hänelle ulkonaiset kuningattaren arvomerkit. Soveliaampaa hetkeä kuin tämä, en ole voinut sitä varten valita. Lyydialaiset, te näette nyt edessänne kuningatarenne!

Kandaules. Hän on minun tähteni hylännyt Niilin rannat, hän on siirtynyt uuteen isänmaahan. Nyt on hän tämän maan äiti, Lyydian kuningatar. Ja olkoon siis, Arsinoë, ensimäinen tekosi kansan edessä, kuningattaren teko. Näet tuossa myysialaisten kukistajan, jalon sankarimme Gygeen. Laske nyt voitonseppele hänen ohimoilleen.

(Kandaules astuu alas temppelin portailta, menee kuningattaren luo, tarttuu hänen käteensä ja palaa hänen kanssaan temppelin portaille, asettuen hänen viereensä alimmalle astuimelle. Nitokris, seuranaiset ja eunukit asettuvat portaiden juurelle, taustan puolelle.)

(Gyges astuu hitaasti suoraryhtisenä temppelin portaiden eteen. Häntä seuraa soturi, jolle hän antaa kypärinsä. Sitten Gyges polvistuu kuninkaan jalkojen juureen.)

Arsinoë ottaa kultatarjottimelta laakeriseppeleen ja pitää sitä molemmin käsin Gygeen pään yläpuolella. Kuninkaamme nimessä lasken päähäsi tämän kunniaseppeleen. Saakoon urotyöstäsi ylpeä isänmaasi kauan menestyä sankarivoimasi turvissa!

Gyges nousten hitaasti, seppelöitynä. Vaativimman velvoituksen asettaa tämä suuri hetki minulle. Ja tässä temppelin esikartanossa vannon miekallani suojelevani valtakuntaasi, niin kauan kuin vaan uskot minulle tämän kunniakkaan tehtävän, kuningas Kandaules.

Kandaules. Oraakelin-tuojan tehtävä on tähellinen ja pyhä. Häntä ei saa viivyttää. Kelle tuo hän enne-vastauksen?

Sebas tulee taustalta. Tervehdys Pythialta, Delfoin pyhältä ennustaja-papittarelta Gygeelle!

Gyges. Asiani olet siis toimittanut, lahjani vienyt perille ja anonut Pythialta enne-lausetta?

Sebas. Kaikki olen tehnyt, niin kuin lähtiessäni määräsit, ja tämän lauseen lähetti sinulle Pythia:

Gyges. Toimesi olet muuten hyvin täyttänyt. Mutta miksi olet viipynyt näin kauan, Sebas?

Sebas. Jo kahdeksan päivää aikaisemmin olisin saapunut. Mutta hirmumyrsky ajoi laivamme pakosatamaan, ja sentähden myöhästyi tulomme.

Gyges toistaa kuin itsekseen. "Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille" — (Miettii hetken.) Tämän ennelauseen merkitys on ilmeisen selvä. Sen saapuminen myöhästyi. Sen oli määrä saapua jo ennen taistelua. Näin on sen ennustus jo toteutunut. Sinun suuruuttasi ja onneasi, Kandaules, olen ihaillut, se on saattanut minut ponnistamaan kaikki voimani hankkiakseni sotajoukollesi voiton. Ja tämän ihailun kannustama ponnistus on saanut suuremman palkan, kuin mitä olisin voinut uneksia. Itämaiden ihanin nainen, sinun kohoittamanasi kuningattareksi, on laskenut ohimoilleni seppeleen. Lyydialaiset, voiko suurempi kunnia tulla kuolevaisen osaksi?

Farnakes. Ansiosi ja kunniasi suuruutta en tahdo vähentää, Gyges. Mutta ajattelemattomasti menettelet, kun luulet oraakkelilauseiden kätketyn merkityksen näin äkkiä selviävän kuolevaiselle. Vuosikausia täytyy usein niiden syvää merkitystä tutkia. Pahasti ovat sittenkin hallitsijat ja viisaat niiden suhteen erehtyneet.

Gyges. Kuka voisi erehtyä nähdessään päivänvalon, että se virtaa auringosta?

Farnakes. Jos kohdistaisit ihailusi kuolemattomiin jumaliin, voisi selityksesi olla oikea. Mutta kohdistaessasi sen kuolevaisiin, varo, että et vedä ylitsesi taivahisten närkästystä.

Gyges. Kuninkaamme on jumalaista syntyperää. Herakles, hänen korkea kanta-isänsä, asuu muiden jumalien parissa Olympoksen kultalinnassa. Ja sentähden ylistän minä kuningas Kandauleen suuruutta ja onnea. Lyydialaiset, polvistukaamme Onnenjumalattaren temppelin eteen kiittäen Tyykee jumalatarta tästä suuruudesta ja onnesta.

(Kaikki, paitsi kuningas, kuningatar ja Farnakes polvistuvat, kohoittaen kätensä ylös.)

Farnakes. lähestyen Sansonin alttaria ja tarttuen käsin sen yläreunaan, ikäänkuin etsien siitä tukea. Minä en kumarra vieraita jumalia. Minä palvelen tämän maan ylijumalaa Sansonia.

Kandaules, joka melkein välinpitämättömänä on kuunnellut heidän puhettaan, osoittaa äkkiä mielenkiintoa ja lähestyy Farnakesia. Mitä tarkoitat sillä, pappi?

Farnakes. Sanson antaa valonsa levitä yli maanpiirin, hän suo tämän verrattoman lahjansa kaikille. Sinun suuruutesi, Kandaules, ei säteile kansaasi.

Kandaules. Lausut arvoituksia. Enkö tahdo kohoittaa kansaani arvokkailla älyn ja taiteen tuotteilla?

Farnakes. Sen teet. Mutta et tiedä, että monet, jotka kuuntelevat runoilijoidesi soinnukkaita säkeitä ja katselevat pystyttämiäsi kuvapatsaita, ovat vailla leipää.

Ksenios. Valtijas, raju myrsky teki näillä seuduin tuhotöitään. Sadat perheet kärsivät kurjuutta.

Kandaules. Aarreaittani ovat täynnä rikkauksia, ja yhä uusia tuovat laivani kaukaisilta mailta. Trasyllos, sano aarteenvartijalle, että hän yltäkylläisyydestäni jakaa kansalleni ja poistaa sen hädän.

Kandaules. hieman mietittyään astuu pari askelta lähemmäksi Farnakesta. Miksi väität, että onneni on Sansonin hengelle vastainen? Tunnetko sinä edes täysin omaa onneasi. Kuinka niin varmasti arvostelet toisen onnea?

Farnakes. Juuri sentähden, etten onneasi tunne, en totuuden jumalan palvelijana tahdo sille kumartaa kuin jumaluudelle. Tutki siis sinäkin, kuningas, onnesi varmuutta.

Kandaules säpsähtäen. Koetellakseni? Ei, ei. Yhtä hyvin voisin koetella auringonvaloa, josta elän, nautin ja iloitsen.

Farnakes. Auringonvalo on avoinna kaikille. Mutta sinun onnesi on salattu, verhottu.

Kandaules. Suuri ja syvä onni on aina salattu. Se ei viihdy julkisilla teillä ja turuilla.

Farnakes. Mutta kansalla on oikeus nähdä sen naisen kasvot, jonka olet puolisoksesi ja kuningattareksi ylentänyt.

Ksenios. Se on kansan syvin toivo. Kruunaa siis suuruutesi tänä juhlapäivänä harvinaisella teolla. Salli kuningattaren kansasi edessä poistaa verho kasvoiltaan.

Simmias heittäytyy kuninkaan eteen maahan. Suo meidän viheliäisten maan matosten ainoastaan silmänräpäys tuta tämän kauneuden ihmeellistä heijastusta.

Ksenios. Arvoisa kuningattaremme! Me rukoilemme sinuakin puolestasi anomaan meille tätä iloa.

Arsinoë astuu alas temppelin portailta ja lähestyy kuningasta, Kuninkaani, tahdotko täyttää kansasi toivon?

Kandaules palaa kuninkaallisen ylpeänä temppelin portaille. Olen tänään antanut kansalleni todisteen suopeudestani. Mutta tähän pyyntöönne en suostu. Arsinoën kasvoja minä yksin tahdon ihailla. Tämä on minun erikoisoikeuteni, josta en luovu.

Syphax. Korkealentoinen kotka, ylä-ilmojen halkaisija, yksin voi häikäistymättä katsoa aurinkoa kohti. Arsinoën kauneus on yksistään kuningas Kandauleen silmää varten.

Kandaules. Trasyllos, varusta täksi illaksi loistava juhla. Siihen kutsun kunniavieraiksi Gygeen ja kansani. Ja nyt, lähimmät ystäväni, seuratkaa minua kiitosrukoukselle Tyykeen temppeliin. Arsinoë, tänään tahdon näyttää sinulle Onnenjumalattaren kuvapatsaan. Siellä, kaikkein pyhimmässä saat paljastaa ihanat kasvosi tarjotessasi jumalattarelle uhriantimiasi.

Arsinoë. Olen ainaiseksi lupautunut palvelemaan Iisistä, synnyinmaani jumalatarta.

Kandaules. En estä sinua palvelemasta oman maasi jumalia. Mutta et voine pahoittaa minun jumaluuttani kieltämällä häneltä kiitosta Lyydian vapautuksesta.

Arsinoë lankeaa polvilleen. Iisis, taivaan aamupuolen jumalatar, älä vihastu minulle äläkä lue uskottomuuttani liian ankaraksi rikokseksi.

(Alkaa hitaasti Nitokriin, naisten ja eunukkien seuraamana astua ylös temppelin portaita. Ylieunukki jää ovelle vartioimaan. ) Kandaules. Gyges, tänään olet vastaanottanut kuninkaasi ja kansasi ulkonaiset kiitollisuuden merkit. Tahdon punnita, miten pysyvämmin kuin kuihtuvalla seppeleellä palkitsen suuret ansiosi. Tule huomisaamuna palatsin isoon neuvossaliin kuulemaan päätöstäni.

Simmias heidän mennessään Kseniokselle. Gyges on kohonnut kuninkaan ylimpään suosioon.

Mandane. hyökkää kuninkaan ja hänen seurueensa poistuttua esikartanoon ja rientää nopeasti ylös temppelin ovelle Fileboksen luo. Oletko unhoittanut valasi, miksi vitkastelet?

Filebos synkkänä, En ole unhoittanut. Odotan hedelmän kypsymistä. Kypsä hedelmä putoaa itsestään puusta.

Filebos. Tiedät, että minä, tuomittuna orjaa vartioimaan, itse olen orja. Sinä olet vapaa.

(Mandane alkaa hitaasti astua portaita alas ja pysähtyy niiden juurelle. Simmias ja Ksenios kulkevat keskustellen pari askelta etualaa kohti. Jotkut kansasta seuraavat heitä.)

Ksenios. Ketä jumalaa sinä kumarrat tässä maassa, missä niin monelle eri jumalalle suitsutetaan?

Simmias. Minä kumarran kahta jumalaa: Onnellista Sattumaa ja onnetonta Sattumaa!

Ksenios. Juhlailossa viaton pilakin paikkansa saakoon. — Mitä tarkoitat Simmias?

Simmias. Onnellinen Sattuma on miellyttävä jumaluus. Mutta se näyttäytyy ainakin minulle ani-harvoin. Sentähden sen ilmestyessä suutelen sen vaipan helmaa, takerrun siihen kiinni molemmin käsin ja koetan laahusteila sen jälessä. (Hupaisa kuvaava liike.) Mutta sillä on tavallisesti niin hirveän kiire, helposti teen aimo kuperkeikan, ja tuo helma livahtaa silloin käsistäni.

Onneton Sattuma taas on ilkeä jumaluus, joka usein näyttää minulle irvistelevää naamaansa. Sitä vihaan ja pelkään ja koetan manata luotani. Nyt on onnellinen Sattuma meille hymyillyt. (Nauraa.)

Mandane. Älkää antautuko sokean varmuuden valtoihin, te Lyydian miehet. Kuninkaan anteliaisuus saattaa olla yhtä oikullinen kuin se jumalatar, jota hän palvelee.

Mandane. Tämä kuninkaan anteliaisuus ei ole muuta kuin mielivaltaista suosikkien palkitsemista. Pitäkää varanne kun jako tapahtuu.

Ksenios. Luulenpa, ruhtinatar, että sinusta puhuu väärä epäluulo ja katkeruus. Kuninkaan anteliaisuus on vilpitön.

Mandane. Huominen on tätä päivää viisaampi. Pitäkää varanne, kansalaiset. (Miettien.) Tunnetteko edes kuningatar Arsinoën salaisuuden?

Trasylloksen ääni näyttämön takaa: Kuninkaan aarremestari puhuu isolla raatitorilla.

Farnakes, joka on syventynyt pergamentti-käärynsä tutkimiseen, herää hiljaisuudesta, käärii kokoon pergamenttinsa ja polvistuu. Tahdon koota kaikki uskolliset palvelijasi, Sanson, tahdon teroittaa heidän mieliinsä oikeata uskoa. Älä meitä hylkää, äläkä käännä pois säteileviä kasvojasi tästä maasta, älä anna meidän vaipua pimeyteen!

— VÄLIVERHO —

TOINEN NÄYTÖS

Egyptiläiseen tyyliin koristettu kuningattaren huone. Vasemmalla seinällä portaat ja niiden yläpuolella syvälaskoksinen verho, joka ylettyy katosta portaiden ylä-astuinlaudalle ja täyttää yli puolen seinän leveyttä.

Taustalla pilarien välissä komeat sivuille vedettävät verhot. Taustalla, lähellä vasemmanpuolista kulmaa Iisis-jumalattaren, punaisen harson verhoama kuva korokkeella, jonne johtaa pari porrasta. Kuvan vasemmalla puolella kolmijalkalamppu, jonka yläosaa peittää punasinervistä kivistä tehty läpikuultava suojus.

Keskellä huonetta pari pilaria ja niiden välissä patjojen ja kalliiden mattojen peittämä lepoistuin.

Oikealla, etualalla, komea egyptiläinen valtaistuin, sivunojina mustamarmoriset sfinksit, istuin päällystetty purppuranpunaisella kankaalla, ohuet pilarit kannattamassa hopeakuteista kangaskatosta. Oikeassa seinässä kaksi ovea, toinen lähellä valtaistuinta, toinen lähellä taustakulmaa.

Tryfera. Onko se niin ihmeellistä? Onhan kuningas jo aikoja sitten hänen tähtensä unhoittanut kaikki muut naiset.

Euria. Mutta merkillistä, ettei valtijattaremme kuitenkaan ole iloisempi. Kun häntä eilisiltana riemusaatossa kannettiin voittojuhlaan, hän istui kantotuolissa jäykkänä, ja kun hän kulta-aitionsa purppura-uudinten lomitse katseli kulkuetta ja kuunteli runoilijain ylistyslaulua, kuulin hänen hiljaa huokailevan.

Euria. En oikeastaan ole nähnyt häntä iloisena muulloin, kuin hänen mennessään uimaan puutarhalammikkoon, missä hän sukeltelee pohjaan, noutaen sieltä kädessään kultahietaa, jolla vallattomana viskelee rannalla olijoita.

Tryfera. Kylpiessään viileässä vedessä hän unhoittaa ikävänsä ja kuvittelee olevansa kotimaassaan. Täällä-olonsa alussa, eräänä aamuna varhain, kun sinä vielä nukuit, näin hänen rientävän uimalammikon rannalle, istuutuvan marmoriaitauksen laidalle ja viskelevän veteen jalokiviään. Kuin lapsi hän nauroi niiden muodostamille pyörteille.

Euria. Jalokiviään, sanoit? Kylläpä minä vaan en niitä veteen viskelisi, jos minulla niitä olisi. Ja sinnekö hän ne jätti?

Tryfera. Kyllä hän sitten sukelsi niitä noutamaan, mutta ei hän suinkaan niitä kaikkia löytänyt pohjahiedasta. — Mutta tässä lörpötellessämme, unhoitamme, että kuningatar pian voi saapua, eikä jumalankuvan tuli vielä ole sytytetty.

(Molemmat rientävät lampun luo ja sytyttävät sen. Sitten he asettuvat taustalle verhon eteen.)

(Nitokris tulee oikealta takimaisesta ovesta. Katselee ympärilleen, tutkien onko kaikki kunnossa kuningattaren tuloa varten. Asettuu takimaisen oven eteen odottamaan.)

Arsinoë (kasvot verhoamatta, yllään avara harsokankainen aamuviitta, tulee hitaasti oikealta taustanpuoleisesta ovesta.) Orjattaret lankeavat maahan. Nitokris tervehtii syvään. Kuningatar kulkee sitten Iisis-kuvan korokkeen juurelle, missä polvistuu.

Iisis, taivaan aamupuolen ylevä jumalatar! Korkein ylistys ja kunnia sinulle, luonnon ravitsijalle ja ylläpitäjälle. Suo armosi minulle, yksinäiselle, Sinä, joka olet menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, Sinä, jonka harsoa ei yksikään kuolevainen saa nostaa. (Nousee ja lähestyy keskellä olevaa lepoistuinta.) Sisähuoneisiin ja -pihoihin aurinko jo luo kuumaa paahdettaan. Täällä on vilposempi. (Istuu leposohvalle.) Avatkaa puutarhanpuoleiset verhot, jotta tuuli lammikolta estämättä pääsee puhaltamaan sisälle.

(Orjattaret vetävät verhot syrjään. Eteen aukeaa lumoava itämaalainen puutarha harvinaisine puineen ja kukkineen, Uimalammikkoon johtavat valkoiset marmoriportaat. Aamuaurinko loistaa täydeltä terältään.)

Tule, Nitokris, tähän jalkojeni juureen. Sinun seurasi minua viihdyttää. Ilman sinua menehtyisin tässä vankilassani.

(Orjattaret siirtyvät Arsinoën taakse, ja toinen heistä liekuttaa hiljaa isoa iibis-linnun sulista tehtyä pitkävartista viuhkaa.)

Nitokris. Kun en ole sinun luonasi, valtijatar, olen niin alakuloinen, että itken ja vaikeroin yksinäisyydessäni. Haen silloin esiin kaikki Egyptistä tuodut muistoesineet ja toivon niistä saavani lohdutusta. Mutta niiden vaikutus on vallan päinvastainen. Kun olen sinun luonasi, olen iloinen ja onnellinen.

Arsinoë. Muinaistarut kertovat, että egyptiläisten ylimysten pidoissa aterian jälkeen juhlasalissa kannettiin ympäri arkussa lepäävää, puusta tehtyä kuolleen kuvaa. Kantaja näytti sitä kuvaa jokaiselle vieraalle ja sanoi: "Katsele tätä, juo ja ole iloinen, sillä kuoltuasi tulet tämän kaltaiseksi." — Me, Nitokris, olemme täällä tuomitut ainaiseen alakuloisuuteen.

Nitokris. Älä puhu niin, valtijatar. Nyt sinä olet kohonnut korkeimpaan kunniaan ja valtaan. Kuninkaan mieli voi muuttua, ja hän voi piankin suoda sinulle sitä vapautta, jota haluat.

Arsinoë. Sitä en usko. — Mutta anna minulle yksi lupaus, Nitokris. Kun kuolen — ja ehkä piankin menehdyn kaipaukseen ja suruun —

Arsinoë. Jos sinä jäät eloon jälkeeni, toimita ruumiini oikein balsamoituna synnyinmaahani, jotta Osiris ja Iisis olisivat sielulleni armolliset.

Nitokris. En voi kuulla sinun noin puhuvan. — Mutta jos jumalat määräisivät minulle sen raskaan onnettomuuden, että jäisin eloon sinun jälkeesi, tekisin kaiken minkä voimani sallisivat, täyttääkseni tahtosi.

Filebos langeten maahan. Muuan nainen odottaa palatsin eteisessä, kuningatar Hän rukoilee luoksepääsyä.

Arsinoë. Onhan kuningas ankarasti kieltänyt päästämästä vieraita henkilöitä tänne.

Filebos. Mieshenkilöitä, ei nimenomaan naisia. Ruhtinatar Mandane kuuluu tämän maan vaikutusvaltaisimpaan sukuun.

Nitokris. Ehkä hän sinua hetken aikaa ennen kylpyyn menoasi huvittaa. Ja kun hänellä kuuluu olevan niin tärkeä asia.

Arsinoë, jonka mielenkiinto kasvaa. Elinkysymyksiä. Se kuulostaa arvoitukselliselta. (Hiukan miettien.) Hän tulkoon, mutta ainoastaan hetkeksi.

Arsinoë Orjattarille ja Nitokriille. Poistukaa te siksi aikaa, mutta pysykää lähellä. Jos on tarpeellista, kutsun teitä.

(Nitokris ja orjattaret poistuvat taemmasta ovesta. Arsinoë siirtyy istumaan valtaistuimelle.)

Mandane tulee sisään taemmasta ovesta. Pysähtyy sisään tultuaan, säpsähtäen kuningattaren majesteetillisuutta ja kauneutta, niin ettei muista tervehtiä. Kun kuningatar tekee kärsimättömän liikkeen, hän ikäänkuin herää ja rientää valtaistuimen eteen, missä polvistuu.

Arsinoë. Tulosi tänne, ruhtinatar Mandane, on vaarallinen. Et ehkä tunne kuninkaan ankaraa kieltoa.

Mandane. Sen tunnen. Mutta alamainen, nöyrä intoni hyödyttää sinua on saattanut minut uhmaamaan kieltoa.

Mandane. Näin sinut, kuningatar, ensi kerran eilen. Vaikka olit verhottu, huomasi harvinaisen kauneutesi — vartalosi voittamattoman sulon. Nyt näen ensi kerran verhoamattomat kasvosi ja tiedän, että kauneutesi monenkertaisesti voittaa maineensa. Kun olet näin nuori, näin kaunis, on sinulla oikeus olla onnellinen.

Arsinoë. Kuka on sinulle sanonut, etten minä ole onnellinen? Miksi tämän maan asukkaat tunkevat kuningattarensa elämään?

Mandane. Älä minulle pahastu, yksinomaan alamainen uskollisuus ja myötätuntoisuus…

Arsinoë arvokkaasti. Myötätuntoisuutesi voit omistaa muille, ruhtinatar Mandane; kuningattaresi ei sitä kaipaa.

Mandane. Huolimatta kuningattareni närkästymisestä on velvollisuuteni puhua. Tämä velvollisuus on minulla naisena, kärsivänä sisarena.

Mandane. Pelkään, että kuningattareni minua väärin ymmärtää. Aioin puhua, tehdä tärkeitä paljastuksia… mutta parasta, että vaikenen… saathan ne kenties toisiltakin kuulla…

Arsinoë, jonka harrastus ja uteliaisuus herää. Puhu, mutta lyhyesti, ilman valmistuksia.

Mandane. Jos siis käsket, tahdon paljastaa koko totuuden. Kuningas, jota kansa melkein jumalanaan kunnioittaa, on minua kohtaan katalasti rikkonut.

Mandane. Ne palavat lemmen- ja ihailunvakuutukset, jotka kuningas nyt toistaa sinulle, hän jo aikaisemmin on lausunut minulle. Kiihkeän intohimonsa pakoittamana hän riisti minut eräältä tämän valtakunnan ylimykseltä, joka olisi ollut valmis menemään kuolemaan minun tähteni. Tässä linnassa, missä sinä nyt kuningattarena hallitset, olen minä aikaisemmin ollut yksinvaltijattarena. Mutta lyhyen ajan kuluttua Kandaules minut hylkäsi ja karkoitti minut pois, syösten minut häpeään ja epätoivoon.

Arsinoë nousten valtaistuimelta, mutta jääden seisomaan sen eteen. Mitä hyödyttää kertoa tarinaasi, joka ei ole muutettavissa?

Mandane. Tämä ei ole yksistään minun tarinani. Sen miehen, joka minua syvästi rakasti, Kandaules julmalla tavalla teki vaarattomaksi, hän eroitti hänet ylhäisestä suvustaan, antoi runnella hänet ja tuomitsi hänet elinaikaiseen naispalatsin vartijatoimeen. Tämä mies on ylieunukki Filebos.

Arsinoë. Jo riittää, ruhtinatar Mandane. Nyt oivallan täysin tulosi syyn. Mielesi uhkuu katkeruutta ja kostoa, ja sitä tahdot purkaa kuningattarellesi.

Mandane teeskennellen nöyryyttä ja hyviä vaikuttimia. Säästääkseni sinulta, kuningatar, kaikki ne nöyryytykset ja kärsimykset, jotka Kandaules on minulle tuottanut, olen tullut sinua varoittamaan. Älä luota Kandauleen valoihin ja vakuutuksiin.

Arsinoë. En ole pyytänyt neuvojasi, ruhtinatar Mandane. Minä valvon itse etujani.

Mandane, jonka sisällä viha ja katkerat kilpailijattaren vaistot alkavat kuohua. No hyvä, kuningatar Arsinoë. Puhukaamme siis suoraan. Sinä luotat sokeasti Kandauleen rakkauteen ja hänen tunteidensa vahvuuteen. Mutta sinä olet vielä näkevä sen päivän, ehkäpä hyvinkin pian, jolloin hän sinuun kyllästyy ja sinut hylkää, samoin kuin hän teki minulle. Sinä ylpeilet äsken saadusta kuningattaren-arvostasi, joka oikeuden mukaisesti nyt pitäisi olla minulla. Mutta älä ole niin varma tästä arvostasi. Kun Kandaules on voinut menetellä näin minua, oman maansa ruhtinatarta, Lyydian vaikutusvaltaisimman suvun tytärtä kohtaan, hän on huumauksestaan toinnuttuaan ennen pitkää muistava, että on nostanut Lyydian valtaistuimelle muukalaisen ja hetairan! (Hän huutaa viimeiset sanat vihasta kähisevällä äänellä.)

Arsinoë ääni värähdellen vihasta. Unhoitat, ruhtinatar Mandane, että et rankaisematta saa solvaista hallitsijatartasi. Tunnet Kandauleen kiivauden. Pelkää hänen vihaansa.

Mandane. Minä en häntä pelkää, ja siitä voit sinä ylpeillä. Kehuttu sulosi on tehnyt hänet veltoksi ja kesyksi kuin vuonan. (Äärettömän katkerana.) Mutta saatpa nähdä, että jumalaiseksi kiitetty kauneutesi, jota sinun on pakko kansalta verhota, ei ole kaikkivaltias!

Filebos tulee kiireisesti etumaisesta ovesta. Kuningas Kandaules lähestyy sisäpuutarhan kautta.

Arsinoë vaivoin hilliten mielenkuohuntaansa. Viekää joutuin tämä nainen pois. Minä kiellän enää koskaan päästämästä häntä tänne.

(Filebos katsoo viekkaasti ja kostoniloisena kulmien alta kuningatarta ja vie pois taemmasta ovesta Mandanen, joka voitokkaan ylpeänä ojentaa ryhtinsä ja nostaa päänsä pystyyn.)

(Arsinoë kävelee kiihtyneenä pari kertaa edestakaisin ja heittäytyy sitten pitkäkseen keskellä olevalle lepoistuimelle.)

Kandaules tulee etuovesta, astuu iloisena ja reippaana kuningatarta kohti, mutta pysähtyy puolitiehen, hämmästyen hänen kiihtynyttä ilmettään. Ennen vastaanottoa valtakunnan neuvostossa, jonka jäseneksi aion juhlallisesti koroittaa Gygeen, tahdon viettää luonasi hetken. Et vielä ole ottanut aamukylpyäsi puutarhalammikossa?

(Menee taustalle ja viittaa vasemmalle, sivulle vedetyn verhon taakse. Hiljainen harppujen ja huilujen esittämä musiikki alkaa soida ja jatkuu jonkun aikaa.)

Kandaules. Tämän yllätyksen olen tahtonut hankkia sinulle täksi päiväksi. Soittajat ovat oikeita Egyptiläisiä. He tulivat viime kauppalaivoilla Lyydiaan.

Arsinoë. Heidän sävelensä saavat sydämeni sulamaan. Mutta samalla ne kiihoittavat kotokaihoani kahta katkerammin.

Kandaules. Olen tuottanut sinulle Intiasta helmiä, läpikuultavia kuin seeste, vesipisaroista vuosisatojen kuluessa syntyneitä oikeita helmiä. Kun koristat niillä kaulasi, tunnet hienolla ihollasi omituista hehkua ja samalla virkistävää viileyttä. Olen Egyptistä tuottanut sinulle valkoisia ja mustia joutsenia, joita kerrottiin sinun kotimaassasi suosineesi ja kernaasti ruokkineesi. Olen tilannut purppurakankaita Syyriasta, Araapiasta jalokiviä kruunuasi koristamaan.

Arsinoë. Mitä ovat purppura-vaippa, jalokivet ja kruunu muuta kuin kahleita, joita orjatar kantaa merkkinä siitä, että on sinun vallassasi.

Kandaules lempeästi nuhdellen. Teet minulle väärin, kun noin puhut, Arsinoë. Se, joka täällä on orja ja vanki, olen minä. Sinun kauneutesi on minut ainaiseksi kahlehtinut.

Arsinoë. Ainaiseksi? Etkö petä itseäsi, Kandaules, etkö antaudu haihtuvan harhaluulon valtoihin? Sinä olet kerran ennenkin luullut löytäneesi ylimmän rakkauden ihanteen. Sinä ryöstit linnaasi Mandanen, vaikka tiesit, että toinen mies häntä rakasti.

Kandaules. Eivätkö siis linnan vartijat enää ole luotettavia? — Aion toimeenpanna ankaran tutkistelun.

Arsinoë. Sitä älä tee, Kandaules, minun tähteni älä tee. Olet jo pakoittanut minut verhoutumaan kansan edessä. Ethän aikone sulkea minua täydelliseen vankeuteen!

Kandaules. Se jääköön, jos lupaat minulle, että et enää koskaan tämän jälkeen mainitse tuon naisen nimeä.

Arsinoë. Et halua kuulla häntä mainittavan, kun tuntosi sinulle muistuttaa syyllisyyttäsi. Minä en tahdo olla tuomarinasi, Kandaules, mutta tutki tunteitasi, äläkä itseäsi petä.

Kandaules. Sanot tuntevasi hänen tarinansa. Sinä sen kuitenkin tunnet ainoastaan hänen kertomanaan. Minä en kiellä, mitä on tapahtunut, mutta sinun on kuultava minunkin osani siihen.

Kandaules. Menneisyydessä ovat nykyisyyden juuret. Kuule siis. Hain ylintä ihailua. Sen tuli antaa sisällystä olemassaololleni. Etsin sitä levottomana, saamatta rauhaa. Kaikki ne kaunottaret, jotka tuotiin hoviini Intiasta, Efesosta, Pergamonista, Smyrnasta ja Kypros saarelta, tarjosivat minulle vaan hetkellistä mielenkiintoa, ohimenevää uteliaisuuden tyydykettä. Keskellä tätä kauneuden etsintääni osui Mandane tielleni. Aistillisen kuuma intohimo heräsi minussa ja sen pettämänä luulin löytäneeni etsimäni ihanteen. Intohimoni kiihtyi, kun kuulin, että muuan ylimys häntä rakasti.

Arsinoë. Ja silloin teit raskaan rikoksesi, Kandaules, sinä surmasit kahden ihmisen rakkauden.

Kandaules. Yhden ihmisen, mutta oli siinäkin kylliksi. Sillä Mandane oli heti valmis jättämään lemmittynsä ja lahjoittamaan rakkautensa toiselle. Ja hän paljasti ennen pitkää onton, kiemailevan luontonsa, herättäen minussa täydellistä kyllästymistä. Hän unhoitti kokonaan Fileboksen. Tämä asettui uhmaillen tielleni, ilmoittaen omistaneensa Mandanen ennen minua.

Kandaules. Vielä ollen pettävän huumauksen valloissa, päätin syrjäyttää kilpailijani. Minä tuomitsin Fileboksen maan ikivanhan rangaistustavan mukaan elävältä haudattavaksi, lievensin sitten rangaistuksen silmien sokaisemiseksi, mutta armahdin hänet lopulta tuomitsemalla hänet elinkautiseksi naispalatsin vartijaksi.

Kandaules. Minkä tein, tein sentähden, että jumalsukuisella kuninkaalla on oikeus syrjäyttää kilpailijansa.

Arsinoë. Ei kellään ihmisellä ole oikeutta surmata toisen ihmisen rakkautta.

Kandaules. Onko elämällä siihen oikeutta? Usein se kuitenkin tämän surmateon tekee.

Arsinoë. Sitä en tiedä. Se on taivahisten salaisuus. Sinä ylpeilet jumalsukuisesta syntyperästäsi ja vaadit sen nojalla itsellesi ylempää onnea kuin muut kuolevaiset, mutta unhoitat, että jokaisen jalon ihmisen povessa on ylimmän onnen kaiho, jota onnea hänellä on oikeus tavoitella, vaikka ei johdakaan syntyperäänsä Olympoksen jumalista.

Kandaules. Sitä en kiellä. Mutta nämä kaksi ihmistä, jotka osuivat tielleni, eivät olleet jaloja, he olivat alhaisia, vähäarvoisia.

Kandaules miettiväisenä. Kenties. Onhan rakkauteni sinuun minussa herättänyt kaihon kohota ja jalostua ja nostaa kansanikin jaloon onnellisuuden tilaan. Nuo kaksi olivat etsintäni, hapuilemiseni onnettomia uhreja. Mutta minä koetan hyvittää, mitä olen rikkonut.

Kandaules. Ainakin ovat sen seuraukset lievennettävissä. Tahdon alkaa Fileboksesta.

(Lyö vasaralla hopealevyyn, joka riippuu valtaistuimen vieressä seinällä. Filebos tulee oikealta.)

Kandaules. Filebos, tahdon sinullekin osoittaa erityistä suosiota. Tästä hetkestä alkaen olet vapaa. Lahjoitan sinulle linnan, jossa saat loppuikäsi elää kuin ruhtinas.

(Filebos heittäytyy alas ja suutelee kuninkaan viitan lievettä, ei sano mitään ja osoittaa ulkonaisesti kiitollisuutta, mutta hänen ilmeistään kuvastuu katkera leppymättömyys. Poistuu hitaasti oikealle.)

Kandaules. Näin onnettomasti hapuillessani tunki korvaani sinun maineesi. Olin paraikaa Kreikassa Syphaxin kanssa tutkimassa sen taideaarteita. Seisoimme unhoittumattomana iltahetkenä Onnenjumalattaren temppelin edustalla, kun minulle kerrottiin, että Egyptissä eli Itämaiden ihanin nainen, jonka silmät — niin sanottiin — miehissä herättävät taivaista riemua, kun ne luovat lempeitä katseita, mutta syöksevät manalan epätoivoon, kun ne välinpitämättömyyttä heijastavat. Kerrottiin vielä, että tämä nainen oli mieleltään puhdas ja jalo. Salamana välkähti mielessäni aavistus, että tuosta egyptittärestä olin löytävä palavasti etsimäni ihanteen, ja tein Onnenjumalattarelle sen lupauksen, että hänelle pystyttäisin temppelin Lyydiaan, jos tämä aavistus täysin toteutuisi.

Arsinoë. Silloin tuli lähettisi isäni ja heimoni luo runsailla lunnailla minua ostamaan.

Arsinoë katkerana. Isäni ja heimoni pitivät ehdoitustasi solvauksena, mutta kun olivat tyhjentäneet varansa sodassa vihollisheimoja vastaan, antoivat viimein ylenmääräisten aarteidesi lumota silmänsä ja sydämensä. Minulla oli se loukkaava tietoisuus, että ostit minut hetairaksi.

Kandaules. Koko ajan, odottaessani sitä laivastoa, jonka oli määrä tuoda sinut maahani, olin hartaan odotuksen valloissa.

Kandaules. Hurjan levottomana sykki poveni, kun kaukaa näin sen kultakeulaisen laivan purppurapurjeet, jolla sinä lähestyit Lyydian rantaa. Mutta sinun näkemisesi voitti kaikki rohkeimmatkin odotukseni.

Arsinoë. Haikean surun ja häpeän painamana odotin sinun tuloasi tuon laivan kannelle.

Kandaules. Et voine kieltää, että tuosta ensi hetkestä asti kohtelin sinua kuin valtijatarta, kuin kuningatarta.

Arsinoë siirtyy valtaistuimelle. En kiellä, Kandaules, että vastaanottosi ja kohtelusi haihduttivat ensi epäilystäni.

Kandaules istuutuu hänen Jalkojensa juureen. Se hetki muutti minun elämäni, joka nyt sai sinitaivaan hohteen. Ja tuona ensi yönä, jolloin lumottu silmäni ei voinut herjetä sinua katselemasta, hetket riensivät huomaamatta, kunnes aamu vaikeni ja utumainen ilma alkoi verhota uneksivat, himmenevät tähdet. Maani vanhat tarut kertovat, että kaukaisella Indian saarella kasvaa viinirypäle, jonka kultamehu panee unhoittamaan maailman ja luo suoniin autuaallisen huumauksen ja sydämeen ihmeellisen onnentunteen. Tuota mehua join minä sinä ensi yönä, ja se saattoi minut uskomaan ihailuni ijäisyyteen.

Arsinoë. Olet suuri uneksija, Kandaules. Puhut tunteittesi ijäisyydestä. Etkö pelkää, että ne voivat heiketä ja haihtua?

Kandaules. Kuinka voisin sellaista pelätä. Enhän vielä ole saavuttanut sinulta sitä korkeinta, jota halajan. Silmiesi tutkimaton syvyys ja sulo saa minut nöyrtymään, ruumiisi hehku minut huumaa — mutta et vielä ole minulle kuiskannut, että minua rakastat, et ole minulle sitä todistanut raskain suudelmin, jotka painavat enemmän kuin köyhät sanat. Kauneutesi on ylevä, taivasta tavoitteleva kuin Kasbek vuori, mutta kylmä ja saavuttamaton kuin sen hohtava jäinen huippu.

Arsinoë. Se, mitä minun kauneudekseni sanot, ei kenties pohjaltaan ole muuta kuin omaa kuvitteluasi, oman henkesi kaihon heijastusta. Sanoit äsken ihailusi tilaa vankeudeksi. Ehkä vapaudut tästä vankeudesta, jos annat minun verhoamattomana astua kansasi arvosteltavaksi.

Kandaules. Ei, ei. Ihailuani en tahdo jakaa toisten kanssa, enkä antaa sitä muiden arvosteltavaksi.

Kandaules. Arsinoën kauneus on vaarallinen — näin huhuttiin jo ennen tuloasi. Ja saapumishetkelläsi laivuri kertoi, että sinä laivalla matkan varrella olit hetkeksi poistanut hunnun kasvoiltasi, katsellaksesi kaunista saarta. Silloin oli muuan merimiehistä hurmautuneena sulostasi lähestynyt sinua ja suudellut hameesi helmaa. Eunukit surmasivat hänet heti ja heittivät hänen ruumiinsa mereen. Tämän kuultuani käskin sinun esiintyä verhottuna miesten edessä.

Kandaules. Älä pyydä minulta tätä. Vaadi minulta jotain muuta. Sano, miten voin ansioittaa itseni sinun silmissäsi. Tahdotko, että lähden sotaretkelle meille vihamielisiä Troialaisia vastaan? Tahdotko, että koetan koota sankarimainetta sinun kunniaksesi?

Kandaules. Tahdotko, että rakennutan Iisis-jumalattarelle yhtä korkean ja runsaspylväisen temppelin kuin se, jossa kotimaassasi jumalatasi rukoilit?

Arsinoë. En, sitä en tahdo, Kandaules. Pyhää hartautta, jota tunsin kotimaassani jättiläistemppelin pilari-aavikossa, Pyhän Niilin kaislojen kahistessa — sitä en vieraassa maassa saata tuntea.

Kandaules. Miten siis voin sinulle osoittaa rajatonta ihailuani ja rakkauttani?

Arsinoë. Eilen, kun kohotit minut kuningattareksi ja kun ensi kerran näin edessäni tämän maan kansaa ja ylimpiä, ajattelin, että ainoa, mikä voi lohduttaa minua kotokaihossani on, että todella saan olla tämän kansan kuningatar. Anna minun vapaasti lähestyä kansaani, anna minun verhoamattomana ihailla päivänpaisteista maailmaa ja katsoa alamaisiani kasvoista kasvoihin.

Kandaules. Et tiedä, mitä minulta vaadit. Vaadit minua monelle ansaitsemattomalle paljastamaan, mitä sydämelleni on kalleinta.

Arsinoë. Ehkä monelle ansaitsemattomalle, mutta varmasti monelle ansaitsevallekin.

Arsinoë. Se on ehdoton vaatimukseni, ja jollet sitä täytä, saat ennen pitkää nähdä minun riutuvan ja menehtyvän kuin elinkautisen vangin.

Kandaules. Suo minulle ainakin vähän aikaa, jotta voisin tottua tähän ajatukseen. Jos nyt äkkiä paljastaisin kasvosi rahvaalle, se kun eilen minulta sitä vaati, luovuttaisin arvokkaimman päätösoikeuteni. Ja se tuntuisi minusta yhtä vastenmieliseltä, kuin jos kaikkeinpyhimmästä siirtäisin Onnenjumalattaren alastoman kuvan torille riettaiden, uteliaiden katseiden saastutettavaksi. Ehkä vähitellen voin tottua tähän, ehkä aluksi antaa sinun verhoamattomana esiintyä lähimpien ystävieni, valtakuntani etevinten edessä.

Arsinoë. Vanha egyptiläinen lause sanoo: "Et voi oikein koetella lemmittysi uskollisuutta, ellei sinulla ole mahdollisuutta olla hänen tähtensä mustasukkainen". — Anna minulle vapaus, Kandaules, ja riistä se minulta, jos sitä väärinkäytän.

Kandaules. Älä niin kiirehti. Suo minulle aikaa valmistuakseni tähän askeleeseen.

Arsinoë hyväillen hänen hiuksiaan. Älä sureta minua pitkällä lykkäyksellä. Jos teet minulle mieliksi, Kandaules, ehkä vähitellen voin oppia kiitollisena vastaanottamaan sinun ylenpalttisen hellyytesi.

Kandaules haltioituen. Sinun tähtesi tahdon koettaa uhrata kaiken senkin, mikä tähänasti on näyttänyt mahdottomalta.

Kandaules nousee. Gyges ja muut valtakuntani etevimmät odottavat isossa neuvossalissa. Tulen luoksesi myöhemmin ja ilmoitan lopullisen päätökseni.

Arsinoë jää hetkeksi miettimään, nousee sitten, kulkee taustalle Iisis-kuvan eteen, missä polvistuu ja rukoilee. Sinä, joka aamuvalolla vapautat mailman yön pimeydestä, Sinä, joka kastepisaroilla ja sadevedellä virkistät janoavaa luontoa, lievennä kaihoni tuskaa ja auta minua pyrkiessäni vapautta kohti.

(Nousee, menee puutarha-aukolle ja katsoo lammikolle päin. Poistuu sitten taemmasta ovesta.)

(Näyttämö pysyy hetken aikaa tyhjänä. Kandaules ja Gyges tulevat sitten oikealta, etuovesta.)

Kandaules antaa Gygelle merkin pysähtyä ovelle. Menee taustalle ja katsoo lammikolle päin. Huomattuaan, ettei ketään ole puutarhassa, hän kulkee taemmalle ovelle ja kuuntelee. Saatuaan varmuuden siitä, ettei ketään ole lähellä, hän palaa Gygeen luo.

Suurten ansioidesi palkaksi saat rikkaimman maakuntani hallittavaksesi tai johtavan paikan neuvostossani. Mutta lisäksi tahdon täydentää eilisen kunnianosoituksen.

Kandaules. Tämä on minun pyhättöni. Tässä asustavaa jumalatarta ei vielä yksikään Lyydian mies ole päässyt katselemaan. Tämän pyhätön olen hetkeksi avannut sinulle. Eilen en sallinut kuningattaren koolla olevan joukon edessä poistaa verhoaan. Tämä kunnia on ensin tuleva sinun osaksesi. Kuningatar kulkee kohta tästä puutarhaan. Sinä saat silloin nähdä hänen verhoamattomat kasvonsa.

Gyges. Vielä tämä suosio edellisten lisäksi. Se on liikaa. — Entä kuningatar itse, suostuuko hän?

Kandaules. Tämä aatokseni on niin uusi, etten vielä ole valmistanut häntä siihen. Hän ei siis saa sinua nähdä. Piiloutuneena tuonne verhojen taakse voit häntä salaa katsella.

Gyges. Salaa? — Ei, armollinen kuninkaani. Se olisi väärin tehty kuningatarta kohtaan. Se olisi loukkaus.

Gyges. Se olisi väärin tehty sinuakin kohtaan. Tällä hetkellä valtaa sinut ylenpalttinen kuninkaallinen jalomielisyys. Mutta kerran vastedes ehkä katuisit ja paheksuisit, mitä olet tehnyt.

Kandaules tyytymättömänä. Hylkäätkö siis kuninkaasi korkeimman kunniapalkinnon?

Kandaules. Kuule siis, Gyges! Tahdon varmuutta siitä, onko ylenmääräinen ihailuni oikea, tahdon tietää, tunnustaako toinen mies lemmenhuumaukseni.

Kandaules. Minä tahdon kokea, minkä vaikutuksen Arsinoën kauneus tekee valtakuntani tarmokkaimpaan, miehekkäimpään mieheen.

Gyges hieman epäröiden. Olen ylpeä valinnastasi ja valmis vastaanottamaan tätä korkeinta suosiotasi. Mutta luotatko minun arvosteluuni täydesti?

Kandaules. Sinuun ja arvosteluusi luotan rajattomasti. Mutta noudata suurinta varovaisuutta. Katsele häntä hänen huomaamattaan verhojen lomitse, pilarin suojasta.

Kandaules. Verhojen takana riippuu eunukin vaippoja. Pue yksi niistä yllesi. Jos hän vilahdukselta näkisikin sinut, hän ei epäile mitään. Riennä sitten kuningattaren poistuttua joutuin luokseni. Odotan sinua ison neuvossalin viereisessä huoneessa. Kuningatar ei mitenkään saa aavistaa minun osallisuuttani yritykseen. Lupaatko sen minulle?

Kandaules säpsähtäen. Kuulen kuningattaren seuranaisten ääniä. Meidän on poistuminen.

(Viittaa Gygeelle piiloittautumaan osoitettuun paikkaan. Gyges rientää verhon taakse, katsoen varovasti halkeamasta. Kandaules poistuu oikealle etuovesta. Arsinoë, Nitokris, Euria, Tryfera tulevat taemmasta ovesta. Arsinoë tulee nojaten Nitokriseen, iloisesti keskustellen. Tryfera kantaa hienoja valkeita pyyheliinoja ja hajuvesi-pulloja. Eurialla on kädessään keltaiset, jalokivillä koristetut, matalat pehmeänahkaiset naisen jalkineet.)

Arsinoë. Mieleni on jo paljoa kevyempi, Nitokris. Luulenpa, että tänään vielä tulen oikein iloiseksi.

Nitokris. Olen onnellinen siitä, että mielialasi käy iloisemmaksi. Kun pääset lammikon viileisiin aaltoihin, ne varmaankin huuhtelevat pois viimeisenkin ikävän.

(Auttaa pois kuningattaren yltä jalokivillä koristettua harsovaippaa, jonka alla hänellä on ainoastaan lyhyt valkea, hienoliinainen kääreentapainen peittämässä keskiruumista. Arsinoë istuutuu lepoistuimelle, ja Nitokris alkaa irroittaa helminauhaa hänen kaulastaan, rannerenkaita ja pääkoristeita. Euria asettuu kuningattaren eteen kumaraan käsien varaan, kuningatar laskee jalkansa hänen selkäänsä ja Tryfera irroittaa hänen kultanahkaiset sandaalinsa, vetäen hänen jalkaansa pehmeät nahkajalkineet.)

Gyges on huoaten ja kasvoilla haltioitunut ihastus varomattomasti levittänyt verhoja, huomaa sen itse ja vetäytyy verhojen taakse.

Arsinoë on kuullut verhojen kahinan ja nousee täynnä närkästystä, Nitokris, ei siinä kyllin, että laumoittain eunukkeja vartioi tämän vankilamme ovilla. Sisähuoneidenkin verhojen taa näitä vanginvartijoita piiloitetaan urkkimaan kuningattaren vähimpiä liikkeitä. Tämä on arvotonta, tämä on sietämätöntä.

(Alkaa Nitokriiseen nojaten astua puutarhaan päin. Euria ja Tryfera seuraavat kantaen liinoja ja hajuvesipulloja. Heidän saavuttuaan puutarhaan johtavalle seinäaukolle.)

Gyges levittää verhot ja astuu alas portaita kuin unissakävijä, mutisten itsekseen: Mikä unelma!

(Arsinoë on kuullut hänen liikkeensä ja puheensa ja kääntyy. Gyges herää nyt vasta haltioitumisensa horrostilasta ja aikoo vetäytyä piiloon, mutta huomaa, että se jo on liian myöhäistä.)

Arsinoë seisoo Gygeen nähtyään ensin sanattomana hämmästyksestä, sitten hän muistaa alastomuutensa ja huutaa närkästyneenä. Vaippani, Nitokris!

Arsinoë puoleksi närkästyksestä, puoleksi pelosta vapisevalla äänellä, Tiedän, Gyges, että rohkeasti katsot kuolemaa kasvoihin taistelukentällä. Mutta miksi panet itsesi alttiiksi kunniattomalle kuolemalle? Tiedät, että olet surman oma, jos eunukit tai kuningas sinut täällä näkevät.

Gyges. Sen tiedän, kuningatar. Mutta muutamasta silmänräpäyksestä Elysiumissa kärsin kernaasti haadeksen synkeyttä.

Arsinoë ilmeisesti hämmästyen Gygeen tyyneydestä ja varmuudesta. Mitä minusta tahdot, Gyges?

Gyges. Sanoa sinulle pari kohtalollista sanaa, kuningatar… (lyhyt vaitiolo,)… seuranaistesi poistuttua.

(Arsinoë epäröityään hetken viittaa Nitokrista ja Farnakesta poistumaan. Nitokris ja orjattaret menevät.)

Gyges. Isosta neuvossalista pitkän käytävän kautta. Se oli vartijoista tyhjä.

Arsinoë. Minä käsken siis sinun viipymättä poistua samaa tietä. Eunukkeja vilisee puutarhassa ja palatsin ovilla.

Arsinoë. Minä käsken sinun viipymättä poistua. Jos uhmaat käskyäni, voin viittauksella saada tänne kymmeniä vartijoita, ja silloin olet kuoleman oma.

Arsinoë yhä enemmän hämmästyen hänen taipumatonta rohkeuttaan, lähestyy pari askelta. Mitä minusta tahdot, Gyges?

Gyges. Sinun kauneutesi maine ei ole antanut minulle rauhaa. Olen nyt vihdoinkin saavuttanut tämän autuaallisen hetken, jolloin saan sitä ihailla. Minä olen päässyt katsomaan sinua kasvoista kasvoihin, ja kohtalo on tarttunut minuun vastustamattomin käsin.

Gyges vähitellen yhä enemmän kiihtyen. Kuninkaan puolisolle! Onko hän mitään tehnyt saadakseen yksinomaisen oikeuden sinua ihailla. Onko hän lähtenyt karkoittamaan vihollista, suojellakseen maataan ja sinua? Onko hän mitään uskaltanut, mitään uhrannut, sinun kauneuttasi, sinun rakkauttasi ansaitakseen?

Gyges kuulematta häntä. Ei, hän ei ole mitään tehnyt. Herakliidina hän vetoaa jumalaiseen syntyperäänsä, jonka nojalla väittää yksinoikeudekseen nauttia autuaallista onnea maan päällä. Ja hän luulee rankaisematta voivansa tehdä sen rikoksen, että orjan tai vangin tavoin sulkee sinut tyrmään ja pakoittaa sinut verhoamaan kasvosi ihmisten edessä. Ei hän ymmärrä ylpeyttä, hurmausta saada näyttää kauneuttasi muille ja saattaa heidät vapisemaan sen edessä.

Arsinoë heltyneenä, mutta äärimäisen levottomuuden valtaamana. Sinä olet suuri sankari ja maasi pelastaja. Minä en tahdo, että minun tähteni joudut hengenvaaraan. Poistu, Gyges, poistu jumalien nimessä. Kandaules voi minä hetkenä tahansa palata tänne ja silloin hän tuomitsee sinut kuolemaan ja minut elinkautiseen vankeuteen.

Gyges. Minä tulen taistelemaan ja minä tulen sinut vapauttamaan. Olen onnellisin kuolevaisista, että kaiken tämän olen saanut sinulle sanoa.

(Heittäytyy Arsinoën jalkojen juureen ja suutelee hänen hameensa helmaa. Nousee sitten ja aikoo poistua etumaisesta ovesta.)

Arsinoë äärettömän kiihoituksen ja pelon raatelemana. Minä olen ainoa syyllinen. Minä olen hänet tänne kutsunut.

Arsinoë. Sentähden, että… että hän minut vankeudestani kokonaan vapauttaisi!

Gyges. Uneksinko, vai onko tämä totta? (Itsekseen.) Hän ottaa päällensä minun syyni.

Kandaules jäisen kylmänä. Jalomielinen uhrautuvaisuutesi on liikuttava. Mutta se on tehoton. Minä tiedän Arsinoë, ettet sinä ole häntä tänne kutsunut. Hän tuli tänne ja piiloittautui minun käskystäni.

Arsinoë ei tahdo uskoa, mitä kuuli. Hän piiloittautui sinun käskystäsi, Kandaules?!

Arsinoë. Minun tietämättäni! Sinä olet minua syvästi loukannut, Kandaules.

Kandaules. Menettelyni ei pitäisi olla aivan ristiriitainen sinun hartaimmalle toivomuksellesi, Arsinoë. Sinähän olet pyrkinyt kaikkien ihailemaksi kaunottareksi. Tarjosin erikoissuosion nähdä sinut verhoamattomana ensin miehelle jota pidin valtakuntani etevimpänä, johon rajattomasti luotin. Mutta olenkin myöntänyt sen kelvottomalle, petturille.

Eunukki tulee oikealta, tervehtien syvään. Valtijas, henkivartijasi Trasyllos ja kuvanveistäjä Syphax ovat palatsin ovella ja pyytävät saada ilmoittaa sinulle perin tärkeän asian, joka ei siedä lykkäystä.

Kandaules. Sinä jäät. Ne miehet, jotka tulevat puheilleni, ovat nyt minun silmissäni monta vertaa ansiokkaammat näkemään sinut verhoamattomana, kuin Gyges. En enää tästälähin vaadi sinua peittämään kasvojasi, Arsinoë.

(Hetken tuskallinen vaitiolo. Trasyllos ja Syphax tulevat sisään oikealta. Trasyllos ja Syphax astuvat sisään niin kiihoittuneina ja ollen asiassaan niin kiinni, etteivät ensin huomaa kuningatarta.)

Trasyllos. Ala vihastu äkillisestä tulostamme. Kaupunki ja lähiseutu on kuohuksissa. Rahvaassa on syntynyt kova riita ja eripuraisuus jalomielisesti myöntämiesi varojen jakomääristä. Ilkeämieliset kiihoittajat ovat siinä tätä tyytymättömyyttä nostaneet. Napina ja tyytymättömyys ei ole pysähtynyt pelkkään meteliin. Tämä meteli on jo puhjennut ilmikapinaan.

Syphax. Vapauttamasi ylieunukki Filebos lietsoo yhä uutta tyytymättömyyttä, ja Auringonjumalan ylipappi Farnakes kiihoittaa kansaa varoittamalla sitä antaumasta Onnenjumalattaren palvelemiseen.

Trasyllos. Olemme velkapäät sinulle ilmaisemaan kaikki. Vapautetun eunukin kiihoittamana rahvas huutaa, että kuningas on pelkuri, ettei hän rohjennut lähteä sotaretkelle. — Tämä kaikki on julkeutta, joka on ankarasti rangaistava.

Syphax. Ja vielä raskas velvollisuus, valtijas. Mandane kulkee yhdessä eunukin kanssa kansaa yllyttämässä. Hän sanoo tunkeutuneensa kuningattaren palatsiin ja nähneensä kuningattaren kasvot verhoamattomina. "Kuningatar onkin ruma. Sentähden ei kuningas rohkene näyttää hänen kasvojaan kansalle" — näin hän huutaa, ja roskaväki yhtyy ilkkuen hänen parjaukseensa.

(Huomaa samassa kuningattaren, joka kuvapatsaan tavoin liikkumatta seisoo taustalla. Syphax jää sanattomana katselemaan hänen ylevän kaunista, surumielisyyden verhoamaa ilmestystään. Toinnuttuaan hämmästyksestään hän tervehtii syvään kuningatarta. Trasyllos yhtyy tervehdykseen.)

Syphax. Anna anteeksi, valtijatar, että loukkaan korviasi kertomalla tuon ruman rikoksen. Sinun olymppolainen kauneutesi on yläpuolella rahvaan raakaa parjausta.

Trasyllos, joka on ollut äänettömän ihailun valtaamana, keskeyttää hiljaisuuden. Mitä määräät, kuningas? Miten on tämä kapinaliike kukistettava?

Gyges jylhällä äänellä. Sallitko, että hyvittääkseni tekoni vielä kerran uskallan henkeni sinun tähtesi, lähtien rauhoittamaan kansaa ja kiihoittajia rankaisemaan?

Kandaules kuninkaallisena. En enää tarvitse ylipäällikkyyttäsi, Gyges. Sinä olet jo antanut riittävän näytteen valloittajan sankarimaisuudestasi. Minä otan nyt itse joukkojeni ylipäällikkyyden.

(Poistuu kiireellisesti oikealle. Syphax ja Trasyllos seisovat ääneti, ihmetellen.)

Kandaules. Kiitän teitä, ystäväni, uskollisuudestanne. Odottakaa minua linnan etusalissa. Hetki vaatii tarmokkaita tekoja. Minä ilmoitan teille heti tahtoni.

(Trasyllos ja Syphax tervehtivät. Syphax luo viimeisen ihailevan kunnioituksen katseen kuningattareen, ja molemmat poistuvat. Seuraa hetken äänettömyys.)

Arsinoë nousee hitaasti. Kuningas Kandaules, suo minun palata synnyinmaahani. Täällä minä olen ventovieras. Anna minulle vapauteni.

Kandaules. Sinä sait hetken vapauden, Arsinoë. Mutta sinä ja uusi ihailijasi väärinkäytitte tätä vapautta.

Kandaules. Minä en enää aio sitä väärinkäyttää. Sinä olet tästä hetkestä vapaa. Minä olen seurannut neuvoasi, Arsinoë. Minä olen koetellut onneani. Se ei ole koetusta kestänyt. Salaperäisyyden huntu on nyt rikkirevitty, lumouksen kätketty tenhovoima on paljastettu.

(Katsahtaa Arsinoëseen surullisena, peittää kädellä kasvonsa ja poistuu oikealle.)

— VÄLIVERHO —

KOLMAS NÄYTÖS.

Gyges tulee Tyykeen temppelistä, kantaen kädessään miekkaansa. Miekkani ei jouda koristuksena riippumaan seinällä. — Ennelauseeni, Sebas, miten se kuuluikaan?

Gyges toistaen kuin itsekseen. Ihailu vie sinut kunnianhimosi kukkuloille! Nyt vasta käsitän tämän ennelauseen oikean merkityksen. Minäkö ihailisin tuota toimetonta haaveiluun vaipunutta Herakliidia, joka vaatii toiselta kaikki, itse mitään antamatta. Hänkö ansaitsisi omistaa Itämaiden ihaninta naista!

Filebos. Hän on pahasti solvannut sinua, joka olet pelastanut hänen valtakuntansa.

Gyges. Hän on hurjan mustasukkaisuuden ja vihan vimmassa riistänyt minulta ylipäällikkyyden. Sebas, onko sotajoukko vielä kenttäleirissä, odottavatko päälliköt?

Sebas. Ethän vielä ole antanut hajaantumiskäskyä. He odottavat kaikki enempiä määräyksiä.

Gyges. Aion rientää kaupungin muurien edustalle ja kysyä uljailta, uskollisilta sotatovereiltani, hyväksyvätkö he Kandauleen eroittamiskäskyn.

Sebas. He luottavat sinuun järkähtämättömästi. (Katsoo oikealle.) Kuningas lähestyy linnan puolelta. Etkö tahdo puhua hänen kanssaan ja kysyä häneltä, peruuttaako hän kenties päätöksensä?

Gyges ojentaa ylpeänä ryhtinsä. Minä en tahdo puhua Kandauleen, vaan sotajoukon kanssa. Tässä en aio odottaa hänen puoleltaan mahdollista uutta nöyryytystä. (Tarttuu rajusti miekkansa kahvaan.) Nyt, Kandaules, olemme me kaksi kilpailijoita!

(Poistuu aitauksen aukosta, kääntyen vasemmalle. Filebos ja Sebas seuraavat häntä. Kandaules, Trasyllos, Syphax, Ksenios ja kaksi soturia tulevat oikealta.)

Kandaules tulee keskustellen Syphaxin ja Trasylloksen kanssa. Minä tahdoin tämän kansan parasta, minä tahdoin auttaa ja kohottaa sitä. Mutta se tunkee julkeana kuninkaansa elämään, urkkien ja häiriten sitä, mikä hänelle on kalleinta.

Kandaules. Minä olen ollut liian lempeä hallitsija. Maailma ei ansaitse jalomielisyyttä.

Ksenios. Armollinen kuningas! Kansa on suuri lapsi. Sitä voi johtaa hyvään, mutta sitä voi yhtä helposti johtaa pahaan. Ilkeämieliset kiihoittajat ovat sen villinneet.

Kandaules. Jumalesi-isäni Herakles tuli maallisen vaelluksensa ja kärsimyksensä aikana Egyptiin, ja Egyptiläiset seppelöivät hänet ja veivät hänet kulkueessa uhrattavaksi Zeus-jumalalle. Sankari pysyi levollisena, kunnes he alttarin ääressä ryhtyivät valmistuksiin uhria varten. Silloin hän muutti menettelynsä, käytti suunnatonta voimaansa ja tuhosi heidät kaikki tyyni. — Tämä kansa on saanut kokea lempeyttäni. Kokekoon nyt ankaruuttani. Ksenios! Vie heti aarre-mestarille kuninkaasi käsky lakata enempien varojen jakamisesta.

Ksenios. Onko viisasta noin ärsyttää hurjaa joukkoa, joka jo muutenkin raivoaa mielettömänä?

Kandaules. Trasyllokselle. Onko linnan ja kaupungin varusväki valmiina? Onko joukkoja lähetetty mellakoitsijoita kurittamaan? Seuraako airut Arkelaos tapahtumain kehitystä?

Trasyllos. Määräyksesi olen tarkasti toimeenpannut. Toiset joukot kiertävät kaupungilla ja lähellä suojamuuria, toiset odottavat valmiina vastaanottamaan lisäkäskyjäsi. Sotaratsusi seisoo satuloituna linnan portilla. Arkelaoksella on eri paikoissa ali-airuensa, jotka seuraavat tapahtumia ja ilmoittavat hänelle niiden kulun. Hän tuo sinulle tiedon tilasta.

Kandaules. Hyvä. Tahdon itse joukkojeni etunenässä kulkea kaupungilla ja palauttaa järjestyksen. Sitä ennen poikkean Tyykeen temppeliin tiedustelemaan jumalattaren mielialaa.

Syphax, joka on seisonut aitauksen aukolla, katsoo oikealle. Kuningatar lähestyy.

Kandaules. Oliko hänen niin kiire käyttää vapauttaan ja näyttää kauneuttaan tuolle meluavalle joukolle, joka hänen kuningastaan on katalasti solvaissut Ja häntä itseään pahasti parjannut? (Lähestyy miettiväisenä temppelin portaita ja puhuu puoleksi itsekseen,) Oliko hän oikeassa sanoessaan, että ihailuni kenties ei olekaan muuta kuin oman mieleni kaihoa? (Poistuu alakuloisena temppeliin.)

(Syphax ja Trasyllos seuraavat ylös temppelin ovelle, missä keskustelevat hiljaa. Arsinoë ja seuranaiset tulevat oikealta.)

Arsinoë on puoleksi lepäävässä asennossa komealla avoimella kantotuolilla, jota neljä neekeri-orjaa kantaa. Kantotuolin vieressä kulkee Nitokris, ja sitä seuraavat Euria, Tryfera ja kaksi eunukkia. Kun kantotuoli saapuu aitauksen taitse aukolle ja Arsinoë näkee edessään aavan meren, hän antaa kantajille merkin pysähtyä.

Nitokris, eteemme leviävät meren aavat sini-ulapat. Niiden takana, kaukana, kaukana, on kaunis synnyinmaamme. Siellä kahisevat mieltä tyynnyttäen Niilin tummanvihreät kaislat, siellä keinuvat taivaansiniset ja purppuranpunaiset lootuskukat opaalinvärisellä vedenpinnalla. Ja Iisis-temppelin jättiläispilari-metsästä kuuluu pyhä humina, joka panee mielen värisemään autuaallisesta kaihosta ja aavistuksesta. Se on muistojen ihmemaa, se on sydämen tyynnyttäjä, se on kuohuvien tunteiden rauha ja kaihotun suuren rakkauden korvaaja.

Arsinoë. Pyrkikäämme sinne, Nitokris, vaikka halpoina laivapalvelijattarina, merimiesten orjatöiden tekijöinä. Aavalle ulapalle halajaa mieleni, tahdon täyttää silmäni häikäisevällä auringonpaisteella, tahdon sammuttaa henkeni polttavan janon äärettömien vesiaavikkojen jäähdyttävällä tuulahduksella, tahdon ponnistella läpi myrskyjen, saadakseni lopulta, vaikkapa haaksirikon murtamana, edes kerran, edes silmänräpäyksen jälleen nähdä suloisen synnyinmaani.

(Syphax ja Trasyllos ovat päättäneet hiljaisen keskustelunsa, kääntävät huomionsa kuningattareen ja lähestyvät hitaasti.)

Nitokris. Silmäsi loistavat kuin kaksi kirkasta tähteä. Ne eivät koskaan ole olleet niin kauniit. Ne katsovat kauas ja säteilevät odotusta ja riemua.

Arsinoë. Vapauden esimaku minut hurmaa ja minä odotan täydellistä vapautuksen hetkeä. Kantajat, viekää minut joutuin meren rannalle.

Trasyllos on lähestynyt kunnioittavasti tervehtien. Valtijatar. Vaarallista voi olla sinun noin vähäisen saaton seurassa liikkua ulkona. Rahvas on kiihoittunut, ja soturit koettavat sitä rauhoittaa. Kahakoita voi syttyä monessa paikoin. Linna ja temppelin esikartano ovat tällä । hetkellä ainoat turvalliset paikat.

Syphax lähestyy tervehtien. Tämä kansa on sinua parjannut. Tahdotko panna itsesi alttiiksi sen mielenosoituksille?

Trasyllos. Kuningas palaa pian temppelistä. Suvaitsetko odottaa hänen neuvoaan?

Arsinoë varmasti ja jäntevästi häätäen. Kuningas ei estä retkeäni. Orjat, lähtekää liikkeelle.

Syphax katsoo ihaillen hänen jälkeensä. Hän on luonnon mestariteos. Siinä vasta oikea Onnenjumalattaren kuvan malli! Hänen kauneutensa panee kärsimään. Se on tehnyt kuninkaan sairaaksi.

Trasyllos. Kuningas on todella vuoroin ärtyisä, vuoroin alakuloinen. Lisäksi hän puhuu Gygeen uskottomuudesta. Näiden molempien suurten miesten välit tuntuvat rikkoutuneen. Se on kova koettelemus Kandauleelle, joka Gygeeseen luotti kuin omaan itseensä.

Syphax. Enimmin hän kuitenkin näyttää kärsivän päätöksestään antaa kuningattaren verhoamattomana näyttäytyä kansalle.

Trasyllos. Se tuntuu alussa oudolta. Mutta vähitellen hän varmasti siihen tottuu ja tulee iloiseksi ja ylpeäksi, nähdessään kuinka muutkin ihailevat Arsinoën kauneutta.

Syphax. Sitä on vaikea tietää. Hänen käy ehkä samoin kuin minun silloin, kun paljon uneksittuani, paljon taisteltuani sisäistä taistelua löytääkseni havainnollisen muodon kuvausesineeni kauneudelle, vihdoin olen onnistunut valamaan sen valmiin veistokuvan muotoon. Masennun silloin katsojien ontoista sanoista, välinpitämättömistä katseista.

Trasyllos. Omituista. Entä ne monet, jotka tuntevat vilpitöntä iloa heille tarjoamastasi mestariteoksesta!

Syphax. En tiedä, kuinka syvä se ilo lienee. Valmiin näkeminen ja sen ohimenevä ihaileminen ei vetäne vertoja luomistyön taistelujen, epäilyksien ja lopullisen voitonriemun kohtalolliselle vakavuudelle ja tyydytykselle. Arsinoë on tuollainen ylevä taideteos, jota Kandaules hengissä on etsinyt ja viimein ilmi havainnollisena edessään toteutuneena nähnyt.

Trasyllos. Minä olen tavallinen kuolevainen ja soturi, en saata liidellä aatoksienne korkeuksiin.

Kandaules palaa temppelistä, astuen synkkänä hitaasti alas temppelin portaita, Jylhinä haamoittivat edessäni temppelin mykät pylväsrivit. Jumalatarkin oli ääneti. Tyykeen mieli on pahoittunut. Mistä? (Hetken mietittyään.) Paheksuuko hän ihailuni ylenmääräisyyttä? — Ei, ei, se ei ole mahdollista. Ei hän saata tuomita oman lahjansa kalliina pitämistä. Eivät Taivahisten mielet viihdy tomun lapsien alhaisten kateudentunteiden parissa. Eivät he voi kieltää meiltä ihailun valonvälkettä, joka rohkaisee meitä ponnistamaan ylöspäin synkiltä tomun poluilta. Toinen on varmaankin jumalattaren vaiteliaisuuden, hänen tyytymättömyytensä syy.

Arkelaos tulee hengästyneenä. Valtijas! Kaupungilla kiertävät sotavoimat ovat murtaneet aseita kantavien mellakoitsijoiden joukon ja kahtena laumana nämä ovat sekaisin paenneet, toiset kaupungin muureja kohti, toiset linnanpuoleiselle merenrannikolle.

(Arkelaos poistuu. Farnales tulee oikealta, taustalta, kantaen uhrikannua ja astuen hitaasti Sansonin alttarin ääreen. Nähdessään kuninkaan hän pysähtyy. Kandaules astuu pari askelta Farnakesta kohti ja pysähtyy äkkiä. Molemmat tuijoittavat hetken aikaa 'vaieten toisiinsa.)

Kandaules. Sinä julkeat astua tänne pyhään toimitukseen, sinä kansan villitsijä!

Farnakes. Minä palvelen Sansonia, ja velvollisuuteni on valvoa, että häntä oikein palvellaan.

Kandaules. Sinä valitset väärän hetken puhdasoppisuutesi levittämistä varten. Rahvas kapinoi, ja sinä yllytät sitä tuomitsemalla hallitsijaasi ja hänen uskoansa, täten antaen mellakalle virikettä.

Kandaules. Sinä ylvästelet tuolla arvollasi ja sen nojalla luulet voivasi uhmata kuninkaasi tahtoa. Te olette niskoittelijoita, mutta minä aion murtaa teidän kaikkien vastustuksen.

Farnakes katkerana. Voitonvarmuutesi on ennenaikainen. Sinulle on kohonnut vastustaja, jonka voima ei helposti ole kukistettavissa. Gyges hankkii kapinaa ja lähestyy joukkoineen kaupungin suojamuuria.

Kandaules jonka viha alkaa kiehua. Sen sinä valehtelet! Gyges kapinoitsija, se on mahdotonta!

Kandaules. Jos väitteesi on tosi, olet sinäkin kapinoitsija tai kapinan hyväksyjä, ja pelkää silloin kuninkaasi rankaisevaa kättä.

Farnakes. Minä en pelkää maallista rankaisijaa. Minä olen Sansonin taivaisen suojeluksen alainen.

Kandaules. Olen saanut tarpeekseni sinun ahtaasta opinkiihkostasi. Sinä jakelet syviä neuvojasi kuninkaallesi, sinä julkeat solvaista hänen ylintä jumaluuttaan, näin pahoittaen hänen mielensä. Minä voin riistää sinulta arvosi, josta niin ylvästelet, minä voin asettaa uuden ylipapin sinun sijallesi.

Farnakes ojentaen ryhtinsä. Varo sitä tekemästä! Sanson, koko kansasi nousisi sinua vastaan.

Kandaules. Sinä uhkaat, taipumattomuutesi vaatii kuningastasi äärimäiseen tekoon. Tästä hetkestä olet eroitettu toimestasi.

Farnakes. Tulkoon siis kirous ylitsesi ja kaikkien niiden yli, jotka sinua puoltavat. Sinä solvaat sitä miestä, joka pitkän elämänsä aikana on koonnut Sansonin antamia viisauden muruja ja jonka silmät uhrillekin alituisesta hoitamisesta ja tarkastamisesta ovat saaneet jumalallista kaukonäköisyyttä.

Kandaules yhä enemmän kiihtyen. Tuon kaukonäköisyytesi, josta kerskana ylpeilet, riistän senkin sinulta. Soturit, tuon miehen silmät soaistakoon!

Farnakes vavahtaa pelkistyksestä, mutta rohkaisee sitten mielensä. Sellaista rikosta sinä et rohkene tehdä, Kandaules!

Kandaules. Kuka minua siitä estäisi! Minä tahdon kurittaa teitä kapinoitsijoita, teitä kaikkia, jotka nostatte päänne liian korkealle. Minä tahdon tukahuttaa teidän uhmanhenkenne. Soturit! Täyttäkää käskyni!

(Soturit lähestyvät molemmin puolin Farnakesta, joka nyt masentuneena luhistuu kokoon.)

Trasyllos kumeasti. Ovatko hänen silmänsä kokonaan soaistavat terävällä raudalla, vai onko hänen näkönsä ainoastaan himmennettävä kuumennetulla sokaisulevyllä?

Kandaules hiukan mietittyään, synkkänä. Ainoastaan himmennettävä. (Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen.)

Syphax astuu väliin, viitaten sotureita pysähtymään. Valtijas! Annoit ankaran käskysi oikeutetun vihasi kuohahtaessa. Etkö tahdo tyynnyttyäsi vielä punnita asiaa, etkö tahdo siirtää tuomiosi täytäntöä?

Kandaules. Tämä kansa ei kunnioita kauneutta. Se ihailee rumuutta. Minä annan sille, mitä se haluaa ja mitä se ansaitsee.

Trasyllos. Rukoilen hänelle yhtä armoa, vaitijas. Anna hänen ennen sokaisua viimeinen kerta nähdä omaisensa.

(Viittaa sotureita viemään pois Farnakeen, joka masentuneena ja synkkänä tuijottaa eteensä. Soturit vievät hänet pois taustalta.)

Kandaules. Nyt, Trasyllos, tahdon katsoa silmiin tuota kiittämätöntä mellakoivaa joukkoa, joka parjasi minua pelkuriksi.

Arkelaos syöksyy esiin. Kuningas, odottamaton, huolestuttava sanoma! Gyges lähestyy sotajoukon etunenässä kaupungin muureja. Kansassa liikkuu outoja huhuja, että hänellä on kapinan hankkeita. Kaupungin portti suljettiin heti tämän tiedon levittyä.

(Arkelaoksen kääntyessä pois taustalle, tulee vasemmalta vastaan Sebas,
Gygeen airuena. Kandaules, joka on aikonut poistua, pysähtyy.)

Sebas astuu kuninkaan eteen, ja tervehtii sotilaallisesti. Tulen Gygeen nimessä kysymään sinulta, kuningas Kandaules, tahdotko hyvittää hänelle tuottamasi solvauksen ja antaa hänelle takaisin hänen ylipäällikkyytensä, jonka hän täysin on ansainnut.

Kandaules ylpeänä. Päätökseni pysyy. Olen itse tästälähin sotajoukkoni ylipäällikkö.

Sebas. Sen varalta, että et suostuisi Gygeen oikeutettuun vaatimukseen, jota sotajoukko kannattaa, on hän käskenyt sinulle ilmoittaa, että hän on valmis tämän saman sotajoukon avulla puhdistamaan loukattua kunniaansa.

Sebas. Mutta Gyges, joka kammoo sisäistä sotaa ja omien kansalaistensa verenvuodatusta, ehdoittaa, että sinä, kuningas Kandaules, ja hän sotajoukon ja kansan nähden kaksintaistelussa ratkaisisitte tämän kunnia-asian.

Kandaules kuninkaallisen itsetietoisena. Viimeinen Herakliidi, tämän maan perinnäisen valtaistuimen omistaja ei ryhdy kaksintaisteluun miehen kanssa, joka on pettänyt hallitsijansa luottamuksen ja joka lisäksi on kapinoitsija.

Kandaules. Arkelaokselle. Sekä linnan että kaupungin varusväki koottakoon isolle sotilaskentälle kaupungin muurien suojaan. Pääkaupunkiin ja muihin sotilasasemiin lähetettäköön pika-airuet kutsumaan apujoukkoja. Niiden saapumiseen asti me uljaasti taistellen puolustaudumme piiritykseltä.

Mandane ilmestyy äkkiä hänen eteensä, nostaa päänsä pystyyn ja seisoo liikkumattomana kuin kivettynyt kostonraivotar. Koston hetki lähenee, Kandaules!

Trasyllos. Eikö tuo katala nainen ole vangittava ja hänen myrkyllinen kielensä ainaiseksi kytkettävä?

Kandaules. Hän on entisyyteni synkkä elvyttäjä. En tahdo nostaa kättäni naista vastaan. Minua kutsuvat nyt muut tärkeät toimet.

Mandane katkeran ivallisesti. Valtaistuimesi horjuu, Kandaules, se voi luhistua minä hetkenä tahansa. Ja sinun jumalaiseksi ylistetty lemmenonnesi on jo pirstaleina.

Mandane. Egyptitär Arsinoë on paennut kotimaahansa lähtevään laivaan, joka varmaankin, meidän tässä puhuessamme, jo täysin purjein kiitää ulapalle. (Poistuu kiireisesti oikealle.)

Kandaules, johon tämä sanoma on tehnyt syvän vaikutuksen, Arsinoë on paennut!

Trasyllos. Älä usko häntä. Hänestä puhuu sokea kateus ja viha. Hän tahtoo ehkä vaan tuottaa sinulle mielihaikeutta.

Syphax. Mutta näimme itse kuningattaren äsken kulkevan tästä meren rannalle.

Kandaules. Niinkö vähän minä hänelle merkitsin? Näinkö kiire hänellä oli paeta luotani? Paeta luotani… vapautua… vapautua… vankilasta. Minä luulin vahvasti kiinnittäneeni hänet itseeni, mutta valitsemani siteet olivatkin höllät, ylen heikot. Ne eivät kestäneet ensimäistä vahvuuden koetta. (Vaitiolo.) Mutta en voi hänestä erota näin, en voi sietää sitä ajatusta, etten koskaan enää saisi nähdä hänen ihania kasvojaan. — Syphax, riennä sinä satamaan, ja jos tuo laiva todella jo on lähtenyt liikkeelle, kiidä nopeakulkuisella aluksella sen jälkeen, koeta mistä hinnasta tahansa saavuttaa tuo laiva, ja sano sen saavutettuasi Arsinoëlle, että kadun menettelyäni, että annan hänelle täyden vapauden, mutta että vielä kerran tahtoisin hänet nähdä. Kerro, että ennen syöksymistäni taistelun tuoksinaan ja kenties kuolemaan tahtoisin hänelle tunnustaa rikkoneeni häntä vastaan, mutta että häntä aina olen rakastanut ja yhä vielä rakastan ylitse kaikkea maailmassa. — Puhu vakuuttavasti, aseta sanasi niin että hän heltyy.

Kandaules. Alkaa astua oikealle, mutta pysähtyy sypressi-lehtoon ja kääntyy Trasylloksen puoleen. Trasyllos! Ehkä kuningattaren pako laivalle on pelkkä veruke, pelkkä juoni, jolla minut tahdotaan eksyttää. Ehkä hän onkin Gygeen kehoituksesta paennut hänen luokseen. Mutta älköön Gyges vielä ryöstösaaliistaan ylvästelkö. Minä riistän sen häneltä. Seuraa minua, Trasyllos. (Poistuvat oikealle.)

(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Kaukaa kuuluu kumeaa melua ja torventoitotuksia. Simmias ja Ksenios tulevat vasemmalta. Heihin liittyy Anteros ja kansaa molemmilta puolin.)

Ksenios levottomana. Kuninkaan käsky lakkauttaa varojen jakaminen on suuresti kiihoittanut kansaa.

Simmias. Se oli varomatonta tänä sekasorron hetkenä. Mutta pahasti he olivat häntä ärsyttäneet.

Anteros. Tämä hetki on ylen tähellinen. Kuninkaasta ja Gygeestä on tullut veriviholliset. Saa nähdä kumpi heistä voittaa.

Ksenios. Niin, ajat ovat merkillisiä. Kun eilen näki heidät tässä samassa paikassa, olivat he ylimpiä ystäviä, ja nyt he sotivat toinen toistaan vastaan.

Anteros. Aiotko sinä, Simmias, jos Gyges voittaa, tarttua tähän »onnelliseen sattumaan» ja siirtyä hänen puolelleen?

Simmias. Silloinhan tarttuisin onnettomaan sattumaan. Minä sinä muuten minua pidät? Sinä epäilemättä arvelet että höllät puheeni ovat lähteneet höllästä sydämestä. Luuletko minua niin huonoksi mieheksi, että pettäisin kuninkaan! ja hyväntekijäni!

Anteros kääntyen Ksenioksen puoleen, naurahtaen. Hän tarkoittaa uutta mekkoaan ja eläkettään.

Simmias. Koko paljon, se myönnettäköön. Mutta vielä enemmän merkitsee se, että Kandaules suvaitsi puhua minun, huomaamattoman ja halvan miehen kanssa, ja siirtää minut pimeästä sopestani auringonpaisteeseen. Sitä ei Simmias koskaan unhoita.

Anteros. On totta, että Kandaules on ollut meille kaikille jalomielinen. Hän on oikea kuninkaamme.

Syphax tulee vasemmalta, kiiruhtaa esiin. Onko kuningas jo lähtenyt taisteluun?

Syphax. Kansalaiset! Kuninkaan henki on vaarassa, samoin kuningattaren. Hallitsijattarenne astui laivaan poistuakseen kaupungista, mutta Gygeen puolelle menneet sotalaivat ovat saartaneet ulkosataman suun ja pakoittivat tuon laivan palaamaan satamaan. Kuningattaren on äkkiä vallannut suuri levottomuus. Hän aikoo vedota teihin, kansalaiset. Olkaa alttiit häntä auttamaan.

Syphax. Hän on poistanut verhon kasvoiltaan. Saatte nähdä hänen säteilevän kauneutensa.

(Simmias lankeaa maahan. Terve, sinä Itämaan kirkkain tähti! Terve ylevä hallitsijattaremme!)

(Simmias, Ksenios, Anteros ja kansa lankeavat maahan. Terve, ylevä hallitsijattaremme!)

Simmias nousten. Mikä unelma nähdä sinun ihanat kasvosi. Sinä olet jumalatar ihmishahmossa!

Arsinoë viittaa orjille laskemaan alas kantotuolin. Lähestyy kansaa ollen syvän mielenliikutuksen vallassa. Tervehdyksenne minua ilahuttaa, Lyydialaiset. Mutta älkää nyt ajatelko minua, vaan hallitsijaanne, jota parastaikaa uhkaa hengenvaara. Gyges on pettänyt kuninkaansa ja on noussut synnyinmaatansa vastaan. Hänen katala tekonsa hänet tuomitsee. Kandaules on ystävänne. Hän tahtoo parastanne. Ylös siis kaikki, ottakaa käsiinne työaseenne ja käyttäkää niitä sota-aseina. Rientäkää muurille suojelemaan kuningastanne.

Arsinoë. Mutta joukkomme on liian pieni. Seuratkaa, lyydialaiset. Kulkekaamme joka linnan, joka mökin ohi, ja kootkaamme Kandauleelle suojelusjoukkoa.

Syphax. Mikä riemu täyttäisi Kandauleen sydämen, jos hän tietäisi mielenmuutoksesi, kuningatar!

Arsinoë. En vielä oikein täysin tajua, mikä minun on. Mutta minussa on herännyt jotain uutta ja suurta, jota en koskaan ennen ole kokenut.

Mandane. joka hetken aikaa on lymynnyt Herakleen patsaan takana, karkaa esiin, purevan katkerana. Onko jääkylmä sydämesi viimein lämmennyt, Egyptitär?

Anteros. Kansalaiset! Sallimmeko hänen jatkaa halpamaista parjaustaan. Kivittäkäämme hänet kuoliaaksi!

Mandane. Varokaa, te Lyydian miehet, kohottamasta kättänne minua vastaan. Se hetki ei ole kaukana, jolloin te kaikki saatte madella maassa minun edessäni.

Anteros. Sano vaan yksi ainoa sana, valtijatar, ja me tukimme ainiaaksi hänen saastaisen suunsa.

Arsinoë. Hän on paljon kärsinyt. Hänen kärsimyksensä on tehnyt hänet katkeraksi. Elämä häntä nostakoon tai rangaiskoon. Se ei ole meidän tehtävämme.

Mandane astuu askeleen lähemmäksi kuningatarta ja aikoo sanoa jotain. Mutta hänen häijysti tuijoittavaa katsettaan kohtaa kuningattaren syvä, sovinnollinen katse. Hän luo alas silmänsä ja väistyy syrjään.

(Läsnäolijat, paitsi Mandane, poistuvat kuningattaren jälkeen oikealle. Filebos tulee sypressilehdosta, hiipii esiin, synkin katsein tähystellen ympärilleen, ikäänkuin peläten takaa-ajajaa tai väijyjiä.)

Mandane katsoo häneen tutkivasti. Sinä näytät niin omituiselta. Kerro, millä kannalla ovat asiat. Onko Gyges voittopuolella?

Filebos. Sinä et ole minua nähnyt täällä. Ymmärrätkö? (Katsoo oikealle.) Tänne tullaan. Sinä näet minut myöhemmin.

(Hiipii taakseen katsoen vasemmalle ja katoaa. Mandane seuraa häntä hitaasti. Kandaules ja Trasyllos tulevat oikealta.)

Kandaules. tulee nojaten Trasyllokseen ja pitäen kädessään pientä nuolta. Se on kuin leikkikalu, kuin lapsen jousesta kimmonnut. Tuskin luulisi sen voivan haavoittaa.

Trasyllos. Se ei ollut lapsen ampuma. Se on halpamaisen sala-ampujan jousesta lähtenyt.

Kandaules. Se osui tähän kainalon kohdalle. Haava on vallan mitätön. Mutta käsivarteni herpoutui hetkeksi, en jaksa sillä liikuttaa miekkaa. Tämä menee ohi, kun hetken lepään.

Kandaules. Minulla ei ole aikaa. — Omituinen raukeus leviää jäseniini. Vie minut temppelin portaille. Tahdon istahtaa hetkeksi. Sitten riennän kaupungin muureille.

Trasyllos. Sala-ampujaa etsitään paraikaa kaikkialta. (Katsahtaa Kandauleeseen.) Silmäsi näyttävät himmeiltä, valtijas. Parasta olisi sentään lähteä linnaan ja sidotuttaa haavasi.

Kandaules. Se on mitätön pieni naarmu. Tunnenkin voimani jo hieman palaavan. Ja suonissani rupeaa kiehumaan kuin jaloa viiniä. Minun täytyy rientää Gygestä vastaan, minun täytyy taistella ja voittaa.

Arkelaos hyökkää heitä vastaan. Kuningas! Mellakoiva rahvas, jonka soturit jo olivat hajoittaneer, on varusväen poistuttua kaupunkia puolustamaan, hyökännyt linnaan, ja nämä hurjat laumat, ryöstävät ja hävittävät palatsia, huutaen: "Me otamme itse, mitä meille ei anneta!" He kaatavat ja särkevät veistokuvasi, he puhkaisevat veitsillään ja kuokillaan kalliit maalauksesi. Kuningattarenkin huoneisiin he ovat tunkeutuneet ja temmanneet alas Iisis-jumalattaren kuvan, jota ilkkuen kantavat kaduilla.

Trasyllos. Kiiruhda kaupungin portille ja koeta sieltä saada väkeä linnaa puolustamaan!

Kandaules. Taisteluun, Trasyllos, taisteluun, vaikka voimat murtuisivat. (Yrittää lähteä liikkeelle, mutta horjahtaa ja nojaa Trasyllokseen.) Raukeus laskeutuu taas ruumiiseeni. (Viittaa temppelin portaille päin, jonne Trasyllos vie hänet istumaan.) Aavistan, että tuhoni hetki lähestyy, Trasyllos.

Trasyllos. Voittosi hetki lähestyy. Pian saapuu apujoukkoja, jotka karkoittavat kapinoitsijat. Voimasi ovat hetkeksi uupuneet. Ne palaavat levättyäsi. Onnenkivesi hohtaa vielä sormessasi.

Kandaules. pudottaa nuolen eteensä maahan, ojentaa vasenta kättään eteenpäin ja katselee hetken aikaa sormustaan. Onnenkiveni. Muistatko Trasyllos, ennelauseeni: "Jos kadotat kalleimman jalokivesi, kadotat kaikki?"

Kandaules. Minä olen sen kadottanut. Kallein jalokiveni oli Arsinoë. Hänet olen minä kadottanut. Minä olen kadottanut kalkki. Voimani uupuvat uupumistaan. Loppuni lähestyy. Syphax ei palaa, ei tuo minulle Arsinoën viimeistä tervehdystä. Arsinoë oli jo ehtinyt astua laivaan ja purjehtia saavuttamattomiin.

Trasyllos. menee aitauksen aukolle ja tähystelee. Syphax saapuu. Hän rientää tännepäin. Hän on tuossa tuokiossa täällä.

Syphax kiiruhtaa esiin. Onko kuningas täällä? (Huomaa Kandauleen.) Hän tulee. Hän tulee.

Syphax. Arsinoë. Hänen mielensä on muuttunut. Sinua odottaa suuri ilo, valtijas. (Huomaa kuninkaan tilan.) Miksi olet noin väsynyt, valtijas?

Kandaules osoittaa haavapaikkaa, kohoaa istuvaan asentoon ja tuntuu virkoavan saamastaan ilosanomasta. Arsinoë tulee. Mikä riemu! Kunhan vaan jaksaisin elää kunnes hän saapuu.

Arsinoë saapuu jalan Nitokriin saattamana oikealta, vielä huomaamatta kuningasta, Trasyllokselle. He ovat hyökänneet linnaan, he häpäisevät pyhää Iisiskuvaa. Mikä surkeuden päivä! — Missä on kuningas?

(Kandaules astuu pari askelta Arsinoëta kohti, mutta horjahtaa.
Trasyllos ja Syphax tukevat häntä.)

Arsinoë (kiiruhtaa levottomana kuninkaan luo ja polvistuu hänen eteensä). Kuninkaani, puolisoni! Minä olen kauan harhaillut etäällä sinusta. Minä en ole sinua ymmärtänyt. Minä en ole osannut heltyä sinun suuresta ihailustasi. Sinä olet minun tähteni uhrannut kaikki, pannut alttiiksi henkesikin. Minä olen pyrkinyt sinun sydämesi lämmittävän hehkun luota avaraan maailmaan etsimään vapautta ja auringonpaistetta ja olenkin löytänyt tyhjyyden ja itsekkyyden jäätäviä kahleita ja sakeaa pimeyttä. Tämä kansa, jota kehoitin puolustamaan kuningastaan, on parjaten työntänyt minut luotaan, muutamat uskolliset, jotka minuun liittyivät ovat hajaantuneet ylivoiman edestä. Ja tässä minä nyt palaan yksin sinun luoksesi, laskien jalkojesi juureen nöyryyteni ja hellyyteni.

(Hän pysyy vaivoin seisovillaan. Syphax ja Trasyllos laskevat hänet temppelin portaille.)

Arsinoë nyt vasta huomaten Kandauleen raukeuden. Pyhät jumalat! Mikä hänen on?

Arsinoë tarkastaa haavaa. Siitä ei vuoda verta. Sitä peittää jo musta arpi.

Syphax on tällä välin nostanut nuolen maasta ja tarkastaa sen kärkeä; puoliääneen Trasyllokselle. Sen kärki on musta.

Kandaules kohoaa, hänen elinvoimansa leimahtavat viimeisen kerran. Hän luo ihailevan katseen Arsinoëseen.

Nyt näen sinut taas, Arsinoë, samoin kuin ensi näkemisen hetkellä, ihanana ilmestyksenä, joka nostaa puhdasta, epäitsekästä riemua. Minä tavoittelin ja sain lahjaksi ylimmän ihailun. Minä toivoin siitä elämäni kirkastusta, korkeinta onnea. Minä luulin siten parhaiten palvelevani Onnenjumalatarta. Mutta minä en palvellutkaan häntä, minä en palvellut toisen onnea. Minä palvelin yksistään omaa onneani. Sentähden Tyykee minut hylkäsi. Minä toivoin kohoavani Sinun, jumalesi-isäni Herakleen, kaltaiseksi. Mutta sinä nöyrryit, taistelit ja kärsit ja kohosit lopulta Olympokseen. Minä, halpa jälkeläisesi, en seurannut sinun esikuvaasi.

Syphax. Nyt sinä olet taistellut ja kärsinyt, nyt sinä olet seurannut kanta-isäsi esikuvaa.

(Farnakes tulee kädet sidottuina selän taa, hänen edessään kulkee kirkasta sokaisu-levyä kantava soturi. Toinen soturi seuraa.)

Kandaules heräten horroksestaan. Farnakes! Farnakes! Tule luokseni. Tein sinulle väärin.

Farnakes, joka aluksi ääneti tuijoittaa eteensä, ymmärtämättä, mitä hänelle tapahtuu, herää lopulta todellisuuteen ja sanoo kumealla äänellä. Mitä minusta vielä tahdot, Kandaules?

Kandaules. Jumalille kiitos! Sinulla on vielä silmiesi valo, Farnakes. Minä olen ijäisyyden kynnyksellä. Kohta sammuvat minun silmäni ainaiseksi.

Trasyllos. Sinä et vielä voi meitä jättää, valtijas. Voitonsanoma on elvyttävä sinua. Katseesi kirkastuu, taa. Korkea ijäisyys kuvastuu silmääsi.

Farnakes nöyrtyen ja heltyen. Ijäisyysloisto, joka heijastaa ihmislapsen voiton omasta itsestään.

Kandaules. Jumalesi-isäni Herakles, minä jätän sieluni sinun huomaasi! o (Katsoo vielä kerran Arsinoëseen, ojentaa kätensä häntä kohti, mutta vaipuu alas ja heittää henkensä. Syphax, Trasyllos ja Farnakes peittävät kasvonsa. Arsinoë tuijottaa eteensä ensin käsittämättä. Verhoaa sitten kasvonsa. Kumea melu kuuluu lähempää. Hetken kuluttua alkaa etäisyydestä kaikua Gygeen voittomarssi.)

Arsinoë Hetken vaiettuaan, polvistuu Kandauleen ruumiin eteen. Sanokaa, selittäkää, mikä murti hänen elämänsä?

Trasyllos. Kuningatar, olemme velkapäät ilmaisemaan sinulle koko totuuden. Sala-ampujan myrkytetty nuoli hänet surmasi.

Mandane, joka hetken aikaa jo on seisonut taustalla, lähestyy ja lausuu matalalla äänellä. Sen nuolen tähtäsi Fileboksen kostajakäsi.

Arsinoë ei tunnu kiinnittävän huomiota Mandanen sanoihin. Hän ottaa vaistomaisesti nuolen Syphaxin kädestä ja tuijoittaa sen myrkytettyyn kärkeen.

Voittomarssi soi nyt vallan lähellä. Sen ohella kuuluu näyttämön takaa huutoja:

Eläköön Gyges, eläköön kuninkaamme Gyges! Missä on kuningatar? Missä on
Arsinoë?

Farnakes. Tahdomme vedota Gygeen jalomielisyyteen, että hän kohtelee ystäviäsi hyvin ja sinua arvosi mukaan kuningattarena ja jalon vainajan puolisona.

Arsinoë. Gyges, kapinoitsija ja anastaja! Hänen orjattarekseen! Ei ikinä! (Nojaa Nitokriiseen.)

(Riemuhuutojen raikuessa Gyges viimein astuu esiin Sebaan ja soturien seurassa.)

Gyges vielä näkymättä. Missä on Kandaules? Onko hän temppelissä? Onko hän vangittu? Hän tuotakoon eteeni.

Gyges näkee äkkiä edessään elottoman Kandauleen, ja tämä näky tekee häneen syvän vaikutuksen, hän tointuu vähitellen. Soturit! Kunniaa kuningas Kandauleen muistolle!

Gyges hetken kuluttua. Elävien mieli ei viihdy kuolleiden parissa. (Astuu pari askelta lähemmäksi ja huomaa Arsinoën.) Arsinoë! Minä olen pitänyt lupaukseni. Minä olen tullut sinua vapauttamaan.

Arsinoë. Minä olen vapautettu. Mutta vapauttajani on Kandaules. Hänen luoksensa minä halajaa. (Suutelee nuolen myrkytettyä kärkeä, jonka painaa sydämeensä.) Iisis ja Osiris, vastaanottakaa väsynyt sieluni ja olkaa sille armolliset tuntemattomilla kuolon mailla!

Gyges verhoten hetkeksi kädellä silmänsä, ikäänkuin karkoittaakseen tämän synkän näyn. Pois, pois, nämä kuolleet näkyvistäni! Noutakaa temppelistä kaikkeinpyhimmän esirippu ja peittäkää vainajat.

Gyges. Huomenna suljettakoon Onnenjumalattaren temppeli. Minä lakkautan tässä maassa vieraiden jumalien palveluksen. (Hetken vaitiolo.) Kandaules tavoitteli liian suuria päämääriä. Sellaisen kieltävät jumalat ihmislapsilta. Hän pani kiivailla haaveillaan horjumaan toisten kuolevaisten pyyteet ja teot. Nyt palatkoon elämä taas terveeseen, säännölliseen kulkuunsa.

Syphax. Tavallisuuden puitteisiin, siihen, mikä oli eilen, mikä on oleva huomenna ja yhä edelleen.

(Sebas tuo temppelin esiripun ja levittää sen soturin avustamana kuolleiden yli. Arkidike ja papittaret ilmestyvät temppelin ovelle. Temppelistä alkaa kuulua laulua.)

    Soivat rauhan Taivahiset,
    Levon suloisen ja suuren
    Etsijöille, eksyneille,
    Kirkkautta kaihooville.
    Kirkkauden löytäjille.

(Laulun viimeisten säkeiden kaikuessa Farmakes polvistuu
Auringonjumalan alttarin eteen, puhjeten puhumaan.)

Farnakes. Minä ylvästelin siitä, että yksin ymmärsin sinun oppisi, valonjumala! Minä kerskasin selvänäköisyydestäni. Mutta katseeni olikin samea, ja minä rupesin tuomitsemaan toisia. Silloin elämä uhkasi minua täydellisellä sokeudella, nyt olen saavuttanut selkeämmän näön. Nyt vasta ovat silmäni auenneet näkemään sinun oikean oppisi kauneutta: Meillä on kaikilla sama kipeä kaiho, sen vuoksi olemme veljiä, ja sinä kehoitat meitä pyrkimään vapauttavaa kirkkautta kohti!

— VÄLIVERHO —

*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KANDAULES ***

Updated editions will replace the previous one—the old editions will be renamed.

Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright law means that no one owns a United States copyright in these works, so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United States without permission and without paying copyright royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to copying and distributing Project Gutenberg™ electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG™ concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you charge for an eBook, except by following the terms of the trademark license, including paying royalties for use of the Project Gutenberg trademark. If you do not charge anything for copies of this eBook, complying with the trademark license is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, performances and research. Project Gutenberg eBooks may be modified and printed and given away—you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the trademark license, especially commercial redistribution.

START: FULL LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg™ mission of promoting the free distribution of electronic works, by using or distributing this work (or any other work associated in any way with the phrase “Project Gutenberg”), you agree to comply with all the terms of the Full Project Gutenberg™ License available with this file or online at www.gutenberg.org/license.

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg™ electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg™ electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to and accept all the terms of this license and intellectual property (trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy all copies of Project Gutenberg™ electronic works in your possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project Gutenberg™ electronic work and you do not agree to be bound by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. “Project Gutenberg” is a registered trademark. It may only be used on or associated in any way with an electronic work by people who agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few things that you can do with most Project Gutenberg™ electronic works even without complying with the full terms of this agreement. See paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project Gutenberg™ electronic works if you follow the terms of this agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg™ electronic works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation (“the Foundation” or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project Gutenberg™ electronic works. Nearly all the individual works in the collection are in the public domain in the United States. If an individual work is unprotected by copyright law in the United States and you are located in the United States, we do not claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, displaying or creating derivative works based on the work as long as all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope that you will support the Project Gutenberg™ mission of promoting free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg™ works in compliance with the terms of this agreement for keeping the Project Gutenberg™ name associated with the work. You can easily comply with the terms of this agreement by keeping this work in the same format with its attached full Project Gutenberg™ License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in a constant state of change. If you are outside the United States, check the laws of your country in addition to the terms of this agreement before downloading, copying, displaying, performing, distributing or creating derivative works based on this work or any other Project Gutenberg™ work. The Foundation makes no representations concerning the copyright status of any work in any country other than the United States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate access to, the full Project Gutenberg™ License must appear prominently whenever any copy of a Project Gutenberg™ work (any work on which the phrase “Project Gutenberg” appears, or with which the phrase “Project Gutenberg” is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you will have to check the laws of the country where you are located before using this eBook.

1.E.2. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not contain a notice indicating that it is posted with permission of the copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in the United States without paying any fees or charges. If you are redistributing or providing access to a work with the phrase “Project Gutenberg” associated with or appearing on the work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg™ trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg™ electronic work is posted with the permission of the copyright holder, your use and distribution must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked to the Project Gutenberg™ License for all works posted with the permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg™ License terms from this work, or any files containing a part of this work or any other work associated with Project Gutenberg™.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this electronic work, or any part of this electronic work, without prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with active links or immediate access to the full terms of the Project Gutenberg™ License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any word processing or hypertext form. However, if you provide access to or distribute copies of a Project Gutenberg™ work in a format other than “Plain Vanilla ASCII” or other format used in the official version posted on the official Project Gutenberg™ website (www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon request, of the work in its original “Plain Vanilla ASCII” or other form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg™ License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, performing, copying or distributing any Project Gutenberg™ works unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing access to or distributing Project Gutenberg™ electronic works provided that:

• You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from the use of Project Gutenberg™ works calculated using the method you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed to the owner of the Project Gutenberg™ trademark, but he has agreed to donate royalties under this paragraph to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid within 60 days following each date on which you prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty payments should be clearly marked as such and sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in Section 4, “Information about donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation.”
• You provide a full refund of any money paid by a user who notifies you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he does not agree to the terms of the full Project Gutenberg™ License. You must require such a user to return or destroy all copies of the works possessed in a physical medium and discontinue all use of and all access to other copies of Project Gutenberg™ works.
• You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the electronic work is discovered and reported to you within 90 days of receipt of the work.
• You comply with all other terms of this agreement for free distribution of Project Gutenberg™ works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg™ electronic work or group of works on different terms than are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing from the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the manager of the Project Gutenberg™ trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread works not protected by U.S. copyright law in creating the Project Gutenberg™ collection. Despite these efforts, Project Gutenberg™ electronic works, and the medium on which they may be stored, may contain “Defects,” such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the “Right of Replacement or Refund” described in paragraph 1.F.3, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project Gutenberg™ trademark, and any other party distributing a Project Gutenberg™ electronic work under this agreement, disclaim all liability to you for damages, costs and expenses, including legal fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a written explanation to the person you received the work from. If you received the work on a physical medium, you must return the medium with your written explanation. The person or entity that provided you with the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a refund. If you received the work electronically, the person or entity providing it to you may choose to give you a second opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy is also defective, you may demand a refund in writing without further opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth in paragraph 1.F.3, this work is provided to you ‘AS-IS’, WITH NO OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone providing copies of Project Gutenberg™ electronic works in accordance with this agreement, and any volunteers associated with the production, promotion and distribution of Project Gutenberg™ electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, that arise directly or indirectly from any of the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg™ work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any Project Gutenberg™ work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg™

Project Gutenberg™ is synonymous with the free distribution of electronic works in formats readable by the widest variety of computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg™’s goals and ensuring that the Project Gutenberg™ collection will remain freely available for generations to come. In 2001, the Project Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure and permanent future for Project Gutenberg™ and future generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 and the Foundation information page at www.gutenberg.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non-profit 501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal Revenue Service. The Foundation’s EIN or federal tax identification number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by U.S. federal laws and your state’s laws.

The Foundation’s business office is located at 809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to date contact information can be found at the Foundation’s website and official page at www.gutenberg.org/contact

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation

Project Gutenberg™ depends upon and cannot survive without widespread public support and donations to carry out its mission of increasing the number of public domain and licensed works that can be freely distributed in machine-readable form accessible by the widest array of equipment including outdated equipment. Many small donations ($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating charities and charitable donations in all 50 states of the United States. Compliance requirements are not uniform and it takes a considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up with these requirements. We do not solicit donations in locations where we have not received written confirmation of compliance. To SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any particular state visit www.gutenberg.org/donate.

While we cannot and do not solicit contributions from states where we have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition against accepting unsolicited donations from donors in such states who approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make any statements concerning tax treatment of donations received from outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg web pages for current donation methods and addresses. Donations are accepted in a number of other ways including checks, online payments and credit card donations. To donate, please visit: www.gutenberg.org/donate.

Section 5. General Information About Project Gutenberg™ electronic works

Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg™ concept of a library of electronic works that could be freely shared with anyone. For forty years, he produced and distributed Project Gutenberg™ eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg™ eBooks are often created from several printed editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our website which has the main PG search facility: www.gutenberg.org.

This website includes information about Project Gutenberg™, including how to make donations to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.